En vapauttas tahdo riistää
tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää
sua tarvitsen sydänystäväksi
aikuisen naisen
kaiken me jaamme
toisiamme tukekaamme
aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden!
Mun mamma lausui ton runon mulle. Se on Paula Koivuniemee, mutta mami kyllä luokittelee ittensä aikuiseks naiseks tässä jutussa. Sitä mä ihmettelen kauheesti. Jos JOKU tässä porukassa on aikuinen, se olen minä, Waldo Waldemar von Viiksi, tänään kolme vee! Mamilla on vielä matkaa, voi-voi!
En oo paljon plokkailut viimeaikoina. Syy on ihan siinä, ettei oo mitää uutta kerrottavaa. Paitsi että mami on ollut hirveesti poissa kotoo, mikä harmittaa meitä kovasti. Paitsi tänään, kun synttärin kunniaks pääsin sen "duuniin" mukaan. Me oltiin paikassa, jossa on vaan tytsyjä! Ihana paikka!
Tässä mä oon tytsyjen kaa esimerkiks:
Lisäks siellä kävi leonberginarttu Rosé, jonka kanssa mä kirmasin pihalla. Mamilla ei tietty ollut kameraa mukana, mutta oisitte nähny, miten rohkee olin! Se on toi ikä, joka tulee vastaan; sitä lakkaa pelkäämästä isojakaan koirii. Se Rosé oli söde, aika pentu noin mieleltään, mutta mielettömän leikkisä. Seuraaval kerral mä näytän sille, kuka on nopee!
Mami oli välillä poissa aika kauan, mut ei se mua häirinny, väistelin pientä pinseriä, jolla on jotain ainakin mua vastaan. Voi olla, että se vaan on traama kviini ja pitää mieleistään kurii yllä. Mulle sopii, ei tollaseen voi kajotakaan!
Se tirppa, joka syö, on se topakka mimmi. Sen kaveri kattoo vaan vierestä odottaen jämiä, vaiks sil on vasta vatta ihan täynnä eikä sinne just mahtuiskaan enää mitään.
Mä oon aika ylpee, että musta on tullut itsenäinen miäs, joka ottaa vastaan kaikki kohtalon oikut niinku sen, että ajaudun haaremiin. Eunukkina.
Kun me lähettiin ajaan kotiin päin, olin simahtanut ennen ekaa risteystä ja mamma sai ihan tökkiä mua, että pihalla kömmin ulos autosta. Mamikin oli niin poikki, että se veteli kantarellisuppilokeittoo ja siirty sitten mun tietsikalle. Ei jaksanut siis käydä kaupassa ostaas pöperöö, vaan sulatteli sienia. Sitten se kirjotti kone sauhuten vaiks mitä. Mä en pääse sen tiedostotsiin vai mitä ne nyt on.
Mä koetan keksii jotain uusii tuulii tähän plokiin, ei aina jaksa niitä "me ollaan pihalla-me ollaan puistossa-me ollaan mettässä. On meidän elämässä enemmän äksönii, mutku toi mamsku on jo laiska tai huono kuvaaja tai sit ku jotain oikein jännää tapahtuu, sil ei oo kameraa mukana.
Kai mä tästä ryhdistäydyn ja alan kantaa vastuuta aikuisuudestani kirjottamalla viisaita fundeerauksia plokiin. Kai.
Tähän lopuks mä laitan kuvan yhdesä leidistä, joka osaa tosi fiksusti tutkii mun jalkovälit ja suhtautuu ei-löytämäänsä hienotunteisesti ja fiksusti. 
Uskokaa mua, oisin kyl kirjottanut aiemmin plokiin, mutku äips on niin paljon poissa, se sulkee aina mun tietsikan siks aikaa eli mä en oo päässyt nettiin!
Mä täytän ens kuussa sitten kome vuotta eli olen jo iso äijä! Aika hienoo. Tänään mami sano kyllä, että se vie mut lääkärintarkastukseen, kun oon tullut miehen ikään. Se on hölmöä, mutta eläinlääkäritäti on niin kiva, että meen sinne kyllä melko mieluustikin. Hiplattavaks.
Mä selaan nyt vähän kuvia tuolta mamman kalleriasta, josko siellä olis julkaisukelposii kuvii. Juu, tossa oli lumipyrypäivä ja mamma kyllästy meihin ja nosti koko lelulaatikon kaapista. Oltiin me ihan äimänä vähän aikaa.
Sitten yks ilta tällä
viikolla mamma oli koko illan eläinhoitolalla (se haisee aina ihan toisilta eläimiltä, kun se tulee - kamalaa) ja ippä sano, että meidän pitää siivota jälkemme. No me ruvettiin heti siivoomaan. Tossa alakuvassa me ollaan toimeliaina.
Mami oli tosi ilonen kun se tuli ja me oltiin oltu ahkerii. Tollaiset puuhat väsyttää, seuraavana aamuna me lenkin jälkeen vaan köllötettiin aamuauringossa. Aino siinä kuiskii mun korvaani jotain.
Sitten eilen mä tein elämäni tähänastisista uroteoista sen kaikkein tyhmimmän. Mä en pysty ees kertoon sitä tässä, mutta Tapiolle lähetämme koko porukka terveisiä ja toivotaan että nähdään joskus paremmissa merkeissä.
Toi plunta tarkotti tietty paljo lunta, mutku mul oli niin kiire, kun kerrankin pääsin taas koneelle. Mulla on yli viikon vanhoja kuvia jemma -nimises paikas ja nyt ne rätkästään kaikki tänne. Mamskulla on kattokaas sapuskat uunissa ja se kyttää sinne uuniin ihanku jotain jännää leffaa! Se sit jaksaa! Onneks faija tekee meittien sapuskat nykysin. Ne menee vähäks aikaa pannulle, sit ne jäähtyy ja sit ne syödään. Se on suoraviivasta, mulle sopivaa valmisteluu. Saas nähdä, mikä alkaa kun pappuli lähtee taas duuniin! Ikävä tulee sitä, se on selvä, mutta ruakahuallosta ollaan hualissaan - Aikku varsinki!
Apout yli viikko sit meil oli kisat pihalla - oikeestaan monetki mutta mammarazzi ei ollu kun kerran mukana kameroineen.
Tossa yläkuvassa mä hämäsin Ainoo, sillä meni kurvi suoraks ja tuolla se jarruttelee takana! Haha, joillain tää ralli on hallinnassa, joillain ei!
Mä yritin sit lepytellä sitä, kun sitä otti päähän, mut sit se vaan uhitteli mulle - limanen likka (lainaan tän sarjakuvan Lassilta).
Mut sitte siirrytään tähän päivään ja uuteen tuttavuuteen  !
Oltiin pihalla ja Aino, joka ei oo mikään hyppykuningatar (paitsi, jos sitä ei jänskätä), hyppäs kopin katolle eka kertaa omin neuvoin (ainaski melkein, papi oli vähän tehny lumivallia lähelle). Ai että se oli leuhka, kunnes me tajuttiin, että meidän ja naapurin välisellä aidalla on jotain ihka uutta!
Siellä oli meidän uus vauvanaapuri, joka eka kertaa ihan selvästi halus tutustuu meihin.
Me ollaan aina pidetty koiranpentuja söpöinä, mut kyllä tollanen ihmisenpentu on jotain ihan ylivetoo!
Me mielisteltiin sitä ihan hirveesti, et se oppis tykkään meistä! Tossa alakuvassa me mielistellään.
Sit mä lähdin omille teilleni, ku mä oon niinku villi ja vapaa! Muksut on muksuja ja mä oon oikeestaan jo aikuinen.
Aikku meni vielä kopin katolle näyttään, että kyllä tää homma on hallussa ja sit mentiin koisaan sisälle. Mä olin nimittäin tänään jo synttärikutsuillakin ja sain vaikka mitä hyvää siellä ja me mamin kaa kävelitiin sinne ja takasi vaiks oltais päästy papsukan kyydissäkin. Mä oon hieno synttärivieras ja kalkkunaleike on hyvää mun mielestä!
Hieno päivä ja nyt ootellaan pappan safkoi!
Nyt on kuulkaa paha! Auttakaa hyvät ihmiset pulassa olevia luontokappaleita! Kaikki alko siitä, kun mami äkkäs tämän:
Meidän koirien kynsisaksista on kaluttu osa veks ja nyt haetaan syyllistä. Hirveet kuulustelut on jo takanapäin, mutta mä pelkään eniten, et mami on ehtinyt kiinnittää noi kuvat jo joka tolppaan ja puunrunkoon. Jos vaiks poliisi alkaa kytätä meitä ja vie oikeesti kuulusteltavaks. Siinä munkin pokka pettäis varmaan. Mamman kanssa ollaan pärjätty sillä, että me yhteistuumin sanotaan, et "en se mää ollu!". Meillä on siis käynyt joku kynsisaksien vihaaja eikä me vaan oo huomattu.
 
Kurjinta tässä jutussa on, että työ jäi kesken! Nyt ne sakset on ulottumattomissa, vaiks mä tiedänkin missä! Uuups, en kai mä nyt paljastanut mitään?
Mamsku sano tänään papsulle, että pian se selkä taittuu! Pelästyin ihan hirveesti, mut sitte tajusin, ettei ne puhuneetkaan meiän tai omista selistään, vaan talvesta. Eli siitä, että täällä on ihan liian kylmä ja pian kuulemma tulee kevät ja rillauskelit! Että oon ollukin ilonen koko päivän. Juoksin vaan mamin perässä vetonaru suussa ja haastoin sitä vetämään rillikelejä ootellessa.
Aamulla oli kyllä niin vilposta, että kenenkään selän taittumisesta ei voinut olla kyse. Aino sai taas töpsöt jalkaan ja oli niin menossa, niin menossa!
Tietty se oli jo eka askeleilla ehtinyt sotkee taluttimen jalkoihinsa. Sen se osaa! Mamman selkä taittuu kumman hyvin, kun se nostelee Aikun jalkoja naruista. Mä osaan sen homman ihan yhdellä peppun veivahduksella! Mut mä oonkin mä!
Ei siitä lenkistä pitkää tullut, kun mun tassut alko palella. Mälsää oli olla ämmämäinen, mutku toisella on fleeset jaloissa, niin mikä siinä on mennessä?
Kotona sit mä lohduttauduin turkiksenpalalla, jonka naapurin Eila-täti on mulle antanut. Aino snoppaili toffeleissaan. Höh, likka!
Loppuviimeks me oltiin ihan poikki ja vedettiin tirsat aamuauringossa. On meillä aika rankkaa, kun porukat nousee jo auringon noustessa ylös! Ei me heti rynnätä kehiin, mutta kun mami kilistelee vermeitä alhaalla, venyttelemme ensin perinpohjin ja sitten lähetään lenksuileen. Sil'aikaa papsukka paistaa meidän sapuskat! Millon jauhista ja vihanneksii, joskus riisii siihen tykö eikä se ikinä unohda meidän Jumekaa, jonka mamsku joskus unohtaa, jos se on meidän Fräulein. Ippä on Karsoon, ja hyvä sellanen.
Nyt se selkä kuulemma on Vorekan mukaan ihan taittumaisillaan. Mä haluun rillimakkaraaa!!!!
07.02.2012 - 15:48 / Kategoriat: Uutisia
Mä oon hiirenpyydys! Jippiii! Mä oon taitava!
Siis ei tällä mitään uutisarvoo oo, oon mä pyydystänyt sitä sun tätä jo ennenkin, mutta eilinen homma vaati jo straketiaa. Mä tulin lenkiltä mamin kaa ja kuulin vaiks miten kaukaa, että koirankopin alla rapisee. Mä tein yhden koiran (Aino oli ollut tässä avuks) piirityksen eli kaivoin yhdeltä puolelta ja hyppäsin sitten toiselle puolelle oottaan sitä makupalaa. Ei tullut - huti! Sitten kaivoin vastapäiseltä puolelta ja hyppäsin taas toiselle reunalle. Ja vot, noin kymmenen yrityksen jälkeen se pikkuraukka joutu paniikkiin ja juoksi avonaiselle hangelle.
Näinhän siinä kävi, yks ravistus ja hiirenpipsukka oli jo viimeisellä matkallaan. Mami oli aika tyytyväinen, koska mä oon joskus vähän leikkinyt noitten pikkuelävien kanssa ekaks.
Tossa alla mä koklaan, josko siihen sais vähän vielä puhtia tökkimällä, mutta kyllä se oli jo moro.
Vähän leuhkin vielä saalilla, mutta mamma oli jo odottamassa ruumisarkku mukanaan. Se hoidettiin rivakasti välisijoituspaikkaansa. Oisin saanut sen syödä, mutten mä tykkää hiiristä. Mä tykkään kanavileestä, vihanneksista ja joskus vähän riisistä. Tai jostain jauhisjutuista. Ton hiirulaisen ois voinu jauhaa iltapalan jatkeeks, mut mamma ei halunnu jostain syystä.
Eläinhoitolaan me ei viititty lähtee sitä viemään lehtopöllön syötäväks, kun mami on tehny ittes siellä ilmankin jo naurunalaseks. Onkohan niitä lisää meillä? Aino ei tullut jeesaan mua yhtään, mikä on hyvä asia - nyt olen meidän metsästävä, oikea uros!
Me ollaan kyllä suoraan muodin huipulta! Tänä aamuna kun oli aika kipakka pakkanen kattelin, kun mami puki Aikkuu. Se sai pinkkivalkosen jussipaitansa, sen päälle oranssisinisen toppatakin ja kaiken kukkuraks kirkkaanpunaset tossut jalkaansa. Ja voi että, me tehtiin majakkarannan lenkki, kun se ei yhtään pistänyt hanttiin pakkasesta huolimatta. Aikas epeli ja turhamainen kuin mikäkin.
Sit ku oli tultu kotiin, mami otti pari sisäkuvaa meistä. Mulla nimittäin tassoja palelsi sen verran, etten jäänyt autenttisiin olosuhteisiin kuvattavaks. Mulla on kuvassa jussipaita ja sen päällä Hurtan vanha toppatakki.
Aikku diivailee tossujensa kanssa. Mistähän mamma ne kaivoi esiin, olin jo toivonut, että ne olis hävinneet maailmankartalta kokonaan.
Värien iloitteluu, vois melkein sanoo! Pinkki villapaita pilkottaa takin alta; hahaha!
Mun takkini oli kyllä Ainon mielestä aika päällepantavan seksikäs. Sen näkee tosta kuvasta, kun ite hiljennyin puruluun pureskeluun.
Näin meillä!
30.01.2012 - 21:13 / Kategoriat: Uutisia
Mä alan uskoa, että mammalla on ulkopuolinen suhde, Se häviää välillä sanaa sanomatta, on tunteja poissa ja kotiin tullessaan se haisee kissalle, muillekin koirille, mutta AINA jollekin kollille. Nyt mä kärytin sen, kun katsoin sen kuvat pokkarikameralta. Se on siinä, ilman muuta mun kilpailija. Mutsin naamalla on tullessaan vielä älytön hymy - sitä mä vihaan.
Tän on pakko olla se sälli, joka riiaa mammaa tai päinvastoin. Voiko joku auttaa tässä? Ei toi sovi meillel Ei! Kaksi urosta pienessä peheessä riittää.
Me vihtorit siivotaan kotona ja mamma hummaa kollien kanssa, onko tämä oikein?
NYT pitää olla tarkkana ja valloittaa mami meidän miesten puolelle takaisin! Siis MEIDÄN MIESTEN. Ei kolleja meille.
Vaiks on sitä vähän säälikin, kun sillä ei oo isäntäporukkaa emännästä puhumattakaan. Ei sillä kai hätää ole, mutku mamma aina haisee siltä ja lulluttaa kai sitä. Toivon parasta ja pelkään pahinta.
Me oltiin viikolla Littoisissa ja mamma lahon päänsä kanssa oli unohtanut, että Otsukalla oli pesupäivä eli se ei ollut kehissä mukana. Mutta hyvä oli, että sinne mentiin!!! Ellei meitä olis ollu, ois voinu tapahtuu vaiks mitä! Se meni näin:
Aino meni mummolan pikku metsikköön ja yht'äkkiä se herkistyi kuunteleen (kerrankin jotain muutakin kuin namipussin rapinaa).
Sit mäkin aloin kuulla jotain dieselmoottorin jytkytystä. Mä kuiskasin Aikun korvaan, että voi olla, että Lassila ettii Kanoja. Ne käy meilläkin Turussa ja pöllii parin viikon välein kaikki, mitä on säästetty siihen vihreeseen astiaan pihalla. Nyt ne on tulossa pölliin mummolan ja naapureitten säilömät jutut, mutta tehdäänpä ratekia ja edetään suunnitelmallisesti.
Tossa alla meillä on ratekiapalaveri. Niin kauan, kun Lassila ettii muitten kanoja, me voidaan suunnitella rauhassa. Me kyllä vaan kuiskitaan vielä, ettei suunnitelma paljastu.
Sovittiin, että kun se tulee hollille, mä lähden ekana, koska mä oon vähän niinku pomo tässä jutussa.
Eiks teitäki pelottais jo tässä vaiheessa? Sitten lähti Aino pylly veivaten.
Siinä me sitten ollaan ja Aikulla menikin pupu puseroon - se alko miettii, missä mami on ja jos vaikka se onkin kana ja joku vie sen. Heitti uukkarin.
...ja lähti mamiiiillle!
Se pahuksen kuorma-auto teki väistöliikkeen ja lähtikin poispäin. Sen verran pelkäs näköjään! Liian myöhään mä tajusin, että oisin voinu antaa sille varasautolle Kateuslelun mukaan. Sen kanssa juoksin vielä auton perään, muttei se enää kääntynyt. Mä oon niin kade tosta Hassulentolelusta Otsolle!
Me oltiin niin ylpeitä saavutuksesta, että sit vaan riehuttiin pihalla! Tossa alakuvassa mä oon aika helpottunu!
Ja Aikku puolestaan tässä:
Kun tilanne lopulta oli ohi, me rauhotuttiin tarkisteleen muuta tilannetta pihalla. Oli siellä kaikenlaista epämäärästä, mutta tolla taustalla me oltiin jo ihan kuul.
Seuraavalla kerralla, jos tollanen vaaranpaikka tulee, saa kyllä Otsukka tulla mun tueks. Ainolla välähtää mamma mieleen aina ihan väärällä hetkellä! Niin ollaan ratekiaa luomassa, mutta tosipaikan tullen; pöh!
Ekaks onnittelut mun kanssakasvattajalle synttärin johdosta. Onnea, Elina-tätsy. Mä en olis mä ilman Sua!
Sitten muihin päivänpolttaviin uutisiin. Pressavaaleihin ei tarvii ottaa kantaa, koska mamman mamma julisti jo, että papparasta tulee seuraava pressa. Mun äänen se saisi, jos se ekaks olis ehdolla ja tokaks, jos olisin jo 18 v. eli äänestysikäinen!
Tällä viikolla oltiin pariinkin otteeseen Littoisissa.
     
Tämä oli tämän viikon tarina; tällä kertaa en päässyt vaikuttaan tekstitykseen. Mammaaa!
|
Kirjoittaja
Kertojat ovat pieniä parsonrusselinterrierejä, Danscan's Ace of Hearts (s. 13.4.2009), tutuimmille Waldo, ja After Barnakin Barbapupu (s. 2.10.2009), Ainoksi kutsuttu. Tarkoitus on kertoa arkisista tapahtumista ja oppimisesta ilman mitään suurempaa missiota. Siis mahdollisesta oppimisesta. Pitäkää kanssamme hauskaa!
ME
Me olemme tässä ja rakastamme toisiamme.
Minä, Waldo kuvassa oikealla, olen kokeneempi, komeampi ja kaikinpuolin kansainvälisempi sankari tässä yhteisössämme. Vasemmalla on se Ai, ai, ai jaa Aino! En tee itestäni kuitenkaan numeroo, koska kumppanini on kaunis ja herkkä laps. Yritän kohdella sitä herrasmiesmäisesti repimällä sitä niskakarvoista, viemällä siltä kaikki puruluut ja muutenkin tekemällä sen elämän sietämättömäks. Sillä on nimittäin yks heikko kohta, vaikka Ainokaisesta tykkäänkin. Se on mamis ja mammanlikka. Juur kun mä pöllytän sitä pitkin pihaa, tulee mami ja kieltää. Sitten tää tytsy tulee huomaamatta, vetää mut yhdestä jalasta nurin ja antaa turpiin. Puuttuuko mami asiaan? Ei.
Meidän touhuja voi ajoittain seurata täällä mun ylläpitämässä plokissa.
Ystävien ja kavereitten blogei
|
