perjantai, 13. huhtikuu 2012

Aikuinen mies


En vapauttas tahdo riistää
tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää
sua tarvitsen sydänystäväksi
aikuisen naisen
kaiken me jaamme
toisiamme tukekaamme
aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden!


 
Mun mamma lausui ton runon mulle. Se on Paula Koivuniemee, mutta mami kyllä luokittelee ittensä aikuiseks naiseks tässä jutussa. Sitä mä ihmettelen kauheesti. Jos JOKU tässä porukassa on aikuinen, se olen minä, Waldo Waldemar von Viiksi, tänään kolme vee! Mamilla on vielä matkaa, voi-voi!

En oo paljon plokkailut viimeaikoina. Syy on ihan siinä, ettei oo mitää uutta kerrottavaa. Paitsi että mami on ollut hirveesti poissa kotoo, mikä harmittaa meitä kovasti. Paitsi tänään, kun synttärin kunniaks pääsin sen "duuniin" mukaan. Me oltiin paikassa, jossa on vaan tytsyjä! Ihana paikka!

Tässä mä oon tytsyjen kaa esimerkiks:


Lisäks siellä kävi leonberginarttu Rosé, jonka kanssa mä kirmasin pihalla. Mamilla ei tietty ollut kameraa mukana, mutta oisitte nähny, miten rohkee olin! Se on toi ikä, joka tulee vastaan; sitä lakkaa pelkäämästä isojakaan koirii. Se Rosé oli söde, aika pentu noin mieleltään, mutta mielettömän leikkisä. Seuraaval kerral mä näytän sille, kuka on nopee!

Mami oli välillä poissa aika kauan, mut ei se mua häirinny, väistelin pientä pinseriä, jolla on jotain ainakin mua vastaan. Voi olla, että se vaan on traama kviini ja pitää mieleistään kurii yllä. Mulle sopii, ei tollaseen voi kajotakaan!



Se tirppa, joka syö, on se topakka mimmi. Sen kaveri kattoo vaan vierestä odottaen jämiä, vaiks sil on vasta vatta ihan täynnä eikä sinne just mahtuiskaan enää mitään.

Mä oon aika ylpee, että musta on tullut itsenäinen miäs, joka ottaa vastaan kaikki kohtalon oikut niinku sen, että ajaudun haaremiin. Eunukkina.

Kun me lähettiin ajaan kotiin päin, olin simahtanut ennen ekaa risteystä ja mamma sai ihan tökkiä mua, että pihalla kömmin ulos autosta. Mamikin oli niin poikki, että se veteli kantarellisuppilokeittoo ja siirty sitten mun tietsikalle. Ei jaksanut siis käydä kaupassa ostaas pöperöö, vaan sulatteli sienia. Sitten se kirjotti kone sauhuten vaiks mitä. Mä en pääse sen tiedostotsiin vai mitä ne nyt on.

Mä koetan keksii jotain uusii tuulii tähän plokiin, ei aina jaksa niitä "me ollaan pihalla-me ollaan puistossa-me ollaan mettässä. On meidän elämässä enemmän äksönii, mutku toi mamsku on jo laiska tai huono kuvaaja tai sit ku jotain oikein jännää tapahtuu, sil ei oo kameraa mukana.

Kai mä tästä ryhdistäydyn ja alan kantaa vastuuta aikuisuudestani kirjottamalla viisaita fundeerauksia plokiin. Kai.



Tähän lopuks mä laitan kuvan yhdesä leidistä, joka osaa tosi fiksusti tutkii mun jalkovälit ja suhtautuu ei-löytämäänsä hienotunteisesti ja fiksusti. broken heart

 

perjantai, 9. maaliskuu 2012

Viikkojen varrelta

Uskokaa mua, oisin kyl kirjottanut aiemmin plokiin, mutku äips on niin paljon poissa, se sulkee aina mun tietsikan siks aikaa eli mä en oo päässyt nettiin!

Mä täytän ens kuussa sitten kome vuotta eli olen jo iso äijä! Aika hienoo. Tänään mami sano kyllä, että se vie mut lääkärintarkastukseen, kun oon tullut miehen ikään. Se on hölmöä, mutta eläinlääkäritäti on niin kiva, että meen sinne kyllä melko mieluustikin. Hiplattavaks.

Mä selaan nyt vähän kuvia tuolta mamman kalleriasta, josko siellä olis julkaisukelposii kuvii. Juu, tossa oli lumipyrypäivä ja mamma kyllästy meihin ja nosti koko lelulaatikon kaapista. Oltiin me ihan äimänä vähän aikaa.



Sitten yks ilta tällä
viikolla mamma oli koko illan eläinhoitolalla (se haisee aina ihan toisilta eläimiltä, kun se tulee - kamalaa) ja ippä sano, että meidän pitää siivota jälkemme. No me ruvettiin heti siivoomaan. Tossa alakuvassa me ollaan toimeliaina.



Mami oli tosi ilonen kun se tuli ja me oltiin oltu ahkerii. Tollaiset puuhat väsyttää, seuraavana aamuna me lenkin jälkeen vaan köllötettiin aamuauringossa. Aino siinä kuiskii mun korvaani jotain.



Sitten eilen mä tein elämäni tähänastisista uroteoista sen kaikkein tyhmimmän. Mä en pysty ees kertoon sitä tässä, mutta Tapiolle lähetämme koko porukka terveisiä ja toivotaan että nähdään joskus paremmissa merkeissä.





tiistai, 21. helmikuu 2012

Plunta ja naapureita

Toi plunta tarkotti tietty paljo lunta, mutku mul oli niin kiire, kun kerrankin pääsin taas koneelle. Mulla on yli viikon vanhoja kuvia jemma -nimises paikas ja nyt ne rätkästään kaikki tänne. Mamskulla on kattokaas sapuskat uunissa ja se kyttää sinne uuniin ihanku jotain jännää leffaa! Se sit jaksaa! Onneks faija tekee meittien sapuskat nykysin. Ne menee vähäks aikaa pannulle, sit ne jäähtyy ja sit ne syödään. Se on suoraviivasta, mulle sopivaa valmisteluu. Saas nähdä, mikä alkaa kun pappuli lähtee taas duuniin! Ikävä tulee sitä, se on selvä, mutta ruakahuallosta ollaan hualissaan - Aikku varsinki!

Apout yli viikko sit meil oli kisat pihalla - oikeestaan monetki mutta mammarazzi ei ollu kun kerran mukana kameroineen.



Tossa yläkuvassa mä hämäsin Ainoo, sillä meni kurvi suoraks ja tuolla se jarruttelee takana! Haha, joillain tää ralli on hallinnassa, joillain ei!




Mä yritin sit lepytellä sitä, kun sitä otti päähän, mut sit se vaan uhitteli mulle - limanen likka (lainaan tän sarjakuvan Lassilta).


Mut sitte siirrytään tähän päivään ja uuteen tuttavuuteen heart !

Oltiin pihalla ja Aino, joka ei oo mikään hyppykuningatar (paitsi, jos sitä ei jänskätä), hyppäs kopin katolle eka kertaa omin neuvoin (ainaski melkein, papi oli vähän tehny lumivallia lähelle). Ai että se oli leuhka, kunnes me tajuttiin, että meidän ja naapurin välisellä aidalla on jotain ihka uutta!



Siellä oli meidän uus vauvanaapuri, joka eka kertaa ihan selvästi halus tutustuu meihin.


Me ollaan aina pidetty koiranpentuja söpöinä, mut kyllä tollanen ihmisenpentu on jotain ihan ylivetoo!

Me mielisteltiin sitä ihan hirveesti, et se oppis tykkään meistä! Tossa alakuvassa me mielistellään.



Sit mä lähdin omille teilleni, ku mä oon niinku villi ja vapaa! Muksut on muksuja ja mä oon oikeestaan jo aikuinen.



Aikku meni vielä kopin katolle näyttään, että kyllä tää homma on hallussa ja sit mentiin koisaan sisälle. Mä olin nimittäin tänään jo synttärikutsuillakin ja sain vaikka mitä hyvää siellä ja me mamin kaa kävelitiin sinne ja takasi vaiks oltais päästy papsukan kyydissäkin. Mä oon hieno synttärivieras ja kalkkunaleike on hyvää mun mielestä!



Hieno päivä ja nyt ootellaan pappan safkoi!

sunnuntai, 12. helmikuu 2012

ETSINTÄKUULUTUS!

 Nyt on kuulkaa paha! Auttakaa hyvät ihmiset pulassa olevia luontokappaleita! Kaikki alko siitä, kun mami äkkäs tämän:

Meidän koirien kynsisaksista on kaluttu osa veks ja nyt haetaan syyllistä. Hirveet kuulustelut on jo takanapäin, mutta mä pelkään eniten, et mami on ehtinyt kiinnittää noi kuvat jo joka tolppaan ja puunrunkoon. Jos vaiks poliisi alkaa kytätä meitä ja vie oikeesti kuulusteltavaks. Siinä munkin pokka pettäis varmaan. Mamman kanssa ollaan pärjätty sillä, että me yhteistuumin sanotaan, et "en se mää ollu!". Meillä on siis käynyt joku kynsisaksien vihaaja eikä me vaan oo huomattu.

Kurjinta tässä jutussa on, että työ jäi kesken!  Nyt ne sakset on ulottumattomissa, vaiks mä tiedänkin missä! Uuups, en kai mä nyt paljastanut mitään?

perjantai, 10. helmikuu 2012

Selkä taittuu

Mamsku sano tänään papsulle, että pian se selkä taittuu! Pelästyin ihan hirveesti, mut sitte tajusin, ettei ne puhuneetkaan meiän tai omista selistään, vaan talvesta. Eli siitä, että täällä on ihan liian kylmä ja pian kuulemma tulee kevät ja rillauskelit! Että oon ollukin ilonen koko päivän. Juoksin vaan mamin perässä vetonaru suussa ja haastoin sitä vetämään rillikelejä ootellessa.

Aamulla oli kyllä niin vilposta, että kenenkään selän taittumisesta ei voinut olla kyse. Aino sai taas töpsöt jalkaan ja oli niin menossa, niin menossa!

Tietty se oli jo eka askeleilla ehtinyt sotkee taluttimen jalkoihinsa. Sen se osaa! Mamman selkä taittuu kumman hyvin, kun se nostelee Aikun jalkoja naruista. Mä osaan sen homman ihan yhdellä peppun veivahduksella! Mut mä oonkin mä!

Ei siitä lenkistä pitkää tullut, kun mun tassut alko palella. Mälsää oli olla ämmämäinen, mutku toisella on fleeset jaloissa, niin mikä siinä on mennessä?

Kotona sit mä lohduttauduin turkiksenpalalla, jonka naapurin Eila-täti on mulle antanut. Aino snoppaili toffeleissaan. Höh, likka!

Loppuviimeks me oltiin ihan poikki ja vedettiin tirsat aamuauringossa. On meillä aika rankkaa, kun porukat nousee jo auringon noustessa ylös! Ei me heti rynnätä kehiin, mutta kun mami kilistelee vermeitä alhaalla, venyttelemme ensin perinpohjin ja sitten lähetään lenksuileen. Sil'aikaa papsukka paistaa meidän sapuskat! Millon jauhista ja vihanneksii, joskus riisii siihen tykö eikä se ikinä unohda meidän Jumekaa, jonka mamsku joskus unohtaa, jos se on meidän Fräulein. Ippä on Karsoon, ja hyvä sellanen.

Nyt se selkä kuulemma on Vorekan mukaan ihan taittumaisillaan. Mä haluun rillimakkaraaa!!!!