maanantai, 31. elokuu 2009
Jos jollain olis kanttii sanoo, et mä en oo hyvä ja avulias, niin sopii vaan soittaa mudelle. Veskissä ne äheltää ja repii siitä rullasta paprun kerrallaan. Hoitelin homman ja nyt niitteen tarvii ottaa vain esikäsitelyä paperia mukaansa. Valmiiksi annosteltu ja tarpeen mukaan koottavissa.
Noi kengät on taas ihan toinen juttu, Palataam niihin myöhemmin.
Me olemme tässä ja rakastamme toisiamme.
Minä, Waldo kuvassa oikealla, olen kokeneempi, komeampi ja kaikinpuolin kansainvälisempi sankari tässä yhteisössämme. Vasemmalla on se Ai, ai, ai jaa Aino! En tee itestäni kuitenkaan numeroo, koska kumppanini on kaunis ja herkkä laps. Yritän kohdella sitä herrasmiesmäisesti repimällä sitä niskakarvoista, viemällä siltä kaikki puruluut ja muutenkin tekemällä sen elämän sietämättömäks. Sillä on nimittäin yks heikko kohta, vaikka Ainokaisesta tykkäänkin. Se on mamis ja mammanlikka. Juur kun mä pöllytän sitä pitkin pihaa, tulee mami ja kieltää. Sitten tää tytsy tulee huomaamatta, vetää mut yhdestä jalasta nurin ja antaa turpiin. Puuttuuko mami asiaan? Ei.
Meidän touhuja voi ajoittain seurata täällä mun ylläpitämässä plokissa.
Kommentit