Suomessa oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä kuukautena, kun koira täyttää neljä kuukautta. Koulun aloittamista voidaan kuitenkin siirtää kuukaudella, parilla myöhemmäksi tai aikaisemmaksi. Yleisimmin oppivelvollisuus suoritetaan koirakoulussa joka opettaa oppimäärään kuuluvia oppiaineita. Oppivelvollisuus on mahdollista suorittaa myös muulla tavoin kuin koirakoulua  käymällä - tällöin oppivelvollisen vanhemmat ovat vastuussa siitä, että oppivelvollinen saa perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot. (Mukailtu Wikipediasta, kohta "Oppivelvollisuus")

Tämä ylläoleva lähtötiedoksi niille, jotka ei tajuu meidän rekkujenkin olevan tiedonjanoisia ja oppimishalukkaita. Mä ainaski oon ja niin tuntu muutkin koululaiset olevan. Siellä oli neljä koirakkoa ja ope Isa die Ihana.

Ensin kyllä näytti aika synkältä ja olin täynnä pahoja aavistuksia. Mut jätettiin Mäyräkoira Leevin kanssa meitsien autoon ja ihmiset seisoskeli siellä ja puhu jotain meistä. Veikkaan, että siellä laskettiin meidän syntilistoja ja ne suunnitteli jotain kammottavia rangaistustoimenpiteitä. Jälki-istuntoo ja sellasta.

Koira kerrallaan otettiin autoista ja ekaks oli vuorossa lapinkoira, jonka nimee mä en nyt muista - nimet tulee sit myöhemmin. Sit mä näin, että sille vaan syötettiin namia nyrkistä kun se käänteli päätään. Ei se kovin pahalta rangaistukselta tuntunut. Ja tulihan se munkin vuoroni aikanaan - tosin olin ehtinyt simahtaa kopperooni takapenkillä. Kömmin sieltä sitten ihmisten luo ja moikkasin kaikkia. Mami tuoksahti namilta. Mami-nami. Nami-Mami.

Mami otti supernannaa kouraansa ja ajattelin, että tuleehan se iltasafka sieltä. Ja hatut tuli!  Käsi nyrkissä se kyykki siinä ja mä ihmettelin ja ihmettelin, että mitä tää nyt on. Otin pakkia, tönin nyrkkiä ja tassulla koetin avata sitä. Sitten harmitti niin rajusti, että katsoin jo poispäin ja naps - nami oli suussani. Tätä toistettiin enkä mä ihan tajunnut jutun juonta. Pidettiin tauko ja uusi kierros. Sama toistui, mutta kun mä käännyin poispäin, mami sanokin heti "hyvä" ja anto namin. Sit alko niinku valjeta. Kun mä olin kiinnostumatta siitä naminyrkistä, se aukesikin heti! On ne kieroja. Opettavat luopumaan jostain. Se kuulemma jeesaa monessa asiassa myöhemmin. Saas nähdä - koville otti ja olin ihan poikki, kun päästiin kotiin.

Leevi oli kanssa tosi hyvä, sillä on niin sulkku pää ja ihanat tassut ja se on samanlainen Luikerlundius kuin minäkin. Sylkyssäkin kuin ankerias. Hyvä, Leevi, niin meidän jannujen kuuluu ollakin!

Kun meillä ei ollut kameraa (taaskaan!) mukana siellä, niin laitan tähän yhden vähän vanhemman kuvan Leevistä ja musta. Ettäs tiedätte, millasii uroksii me oikein ollaan!

Nyt alkaa sitten läksyjen teko. Mami kehu, että hänellä on paljon aikaa, mutta se ei kyllä yhtään ottanu huomioon sitä, että mulla menee jonniiverran aikaa tähän netissä hyörimiseen. Kaipa me niistä läksyistä selvitään. Ens kerralla on ohjelmassa hihnakäyttäytyminen ja siinähän mä oon jo melkein maisteriainesta. Kaikki jalat maahan ja hirvee veto päälle - näin se varmaan tehdään, kun se on niin palkitsevaa. Ihmettelen vaan, missä se keltanen lippis on, jossa lukee "Olen ykkönen". Sopis mulle joteski.