Jos vain veisit tämän kylmyyden pois
  Ja kosketa minua niin kuin sinä vain voit
  jos vain veisit tämän kylmyyden pois... (
san.+säv. V.V. Riihiluoma)

Eilen oli sitten taas se päivä, koulupäivä nimittäin. Aiheena oli koskettaminen eli käpälöinti ja samaan aikaan tuuli puhalsi varmaan 20 metrii per sekka. Siltä se ainakin tuntu! Tosin meitsin kelpas, kun köllöttelin auton takapenkillä ja välillä vaan vilkaisin, kun jengi hytisee kentällä.  Nää katsekontaktiveijarit siellä, Tessu ja Nesla (lapinkoira ja lapinporokoira), veivät koko show'n terriereiltä ja mäyrikseltä. Ei me ehitä siinä ketään silmiin katteleen, kun on paljon jengii ja kenttä täynnä ihania hajuja.

Ensinnäkin mun oli ihan kamala nälkä, joten makupalat saivat mut hyppimään ja pomppimaan. En mä sillee ehtinyt seisoo siinä, että joku olisi oikeesti koskettanut. Paitsi mami, joka saa koskee koska vaan. Ja mihin vaan, hihi!

Tuli siis kotiläksyjä, korjataan asentoa ja mun pitää varmistaa, että mami osaa opettaa mulle "seiso" ilman, että namit on näkyvissä. Se tulee olemaan vai-ke-aa, kun sen käsi on koko ajan namipussissa.

Me nähdäänkin kavereitten kanssa sitten jo sunnuntaina, PT (parsonal trainer) opettaa meille kestoa, mikä tarkoittaa, että pitää jaksaa istua, maata, seisoa tai olla paikalla paljon kauemmin kuin tähän asti. Kuulostaa pahalta, koska ainoa paikka, jossa näytän, että kestoa löytyy, on keittiö, kun mamsku laittaa ruokaa. Pitää kai mennä reenaamaan mamin kaa.

Koulussa ei otettu eilen kuvia, kun sormet ihmisillä oli ihan kohmeessa.