Meitsi siskoineenhan on tosi hyvä kaikessa, mitä sitten tehdäänkin. Siks me oltiin oikein tyytyväisiä, kun meidät napattiin autoon ja vietiin Kupittaalle (mitä silloin tekee, kun kupittaa, muuten?) johonkin mätsäreihin.  Ei meillä ollut Solon kanssa hajuukaan, mitä kuuluu tehdä, mutta me oltiin tosi ilosii, kun taas tavattiin. Kaikki kuvat on ottanut Marko Tuliniemi. Tässä me tavataan:

Sit mä kohteliaasti pyysin, josko Solo vaivautuis leikkimään velimiehen kanssa. Ja kyllä se vaan suostuikin!

Tsiigailtiin siellä erilaisii rekkuja - en oo koskaan nähny yhdessä nipussa niin monta koiraa! Hau-hau, liittyi meitsikin kuoroon, kun luulin sen kuuluvan asiaan. Ei kuulemma kuulunut, sano mamma.

Tässä kuvassa mä tsiigailen ympäriinsä. Sit mentiin vaan ootteleen, et jotain tapahtuu. Ja sit mua vietiin vauhdilla ihan kummallisessa narussa. Elina-tätsky yritti tunkee mulle mummon lihapullaa suuhun, et mä ravaisin enkä koikkelehtis mihin sattuu, mut en mä syönyt, kun oli niin jännää. Tässä on jännää:

Lopuks vielä yks kuva mun syrrasta, joka on kaunis, schön, beautiful, vacker, bella! Ai, että, mä tykkään siitä!

Ei me ihan ykkösii oltu näissä kisoissa, mutta kivaa oli ja ens kerralla tiedetään jo vähän, miten kuuluu olla. Tai sitten emme.