Mammara ei suostunut kattoon kalenterista, että onko täysikuu vai puolikuu vai jotain siitä väliltä. Me ollaan ihan poikki. Paitsi pappa, joka häärää hääräämistään. Mami vaan vetelee lonkkaa pääsääntösesti.

Meitsi simahtelee aina tilaisuuden tullen vaiks kyl me käytiin aamulla mummii moikkaamassakin. Siellä on aina kivaa, kun se tykkää koirista ihan simona (?). Toi nyt ei varmaan ollut hyvä vertaus, mutta parempi kuin ho..na.  Sain siellä lauantaimakkaraa, mikä on härän sisävileen jälkeen parasta, mitä tiedän. Mitä halvempaa ja jauhosempaa, sitä parempi. Saa samalla vähän tota leiväntarvettakin tyydytettyy. Mitäs hiilihygrootteja ne nyt sit onkin.

Täs kuvas mä oon vähän veltto, mikä sopii kyllä kai mun perusluonteelle. Sohvaperunaparson!