Kyllä mä tiedän, että oon Hähäheikkilän upein melkein uros. Aina kaikki ei mee kohdalleen ja mamma pahus sai kuvan tyttöpissistä.

Onks vähän noloo? No on. Mutta pääasia on kuiteskin, etten oo enää semmonen pörri, kun vielä viime torstaina olin! Varamamma Kaanaalta pisteli menemään mamman poissaollessa ja nyt oon mielestäni, etten sanoisi, komea!

Nuuhkin tässä syysilmaa, muttei se tuonut tuoksuja pupuista eikä tytsyistä. Huomenna ehkä paremmalla onnella. Voisko joku sanoo mammalle, että keräis noi lehmuksen siemenet maasta? Ne tarttuu jalkoihin ja mun jalat on nyt niin hienot, etten haluis pilata niitä millään. No joo, paitsi ehkä jos löytyy maasta jotain kiinnostavaa.

Tosta kohtaa pappa on kaatanut yhen vuoristomännyn. Mutta se rassukka ei huomannut, että maahan jäi juuria. Mamma keskeytti puuhan just, kun olin löytämässä ne kaikki. Kun papsukka viikon päästä tulee, olen varmaan hoitanut loputkin. Muuten otin iisisti tänään ja vähän reenasin tällä hetkellä hieman vajaata purukalustoani. Kyllä se siitä ja intiaanisissi ei valita!

Nyt me lähetään korttelin kattavalle remmilenkille. Ai että, on jännää :o(