Oltiin tänään sitten Kupittaalla treenamassa "kestoa". Mamma halus, että seison pitkään. Oli se kivaa, kun nakki napsahti aina, kun vaan jaksoi seistä. Tämä oli kurssin viimeinen jakso, mutta pääsemme kaikki jatko-opinnoille, jos haluamme. Ja kyllä me halutaan.

Mamma otti pari kuvaa, jotka nyt tulevat poikkeuksellisesti mustavalkoisina (sen mestarikuvaajan valkotasapaino oli taas pielessä!)

Tässä kuvassa olen Marin kanssa. Ada oli jo autossa istumassa, niin Adasta ei saatu kuvaa, niinkuin ei Leevistäkään. Molemmat käyvä varmaan meillä, niin mamma saa kuvattua niitä.

Ja alakuvassa tämä katsekontaktihirmu Tessu isäntäväkineen. Tohon mä en opi ikänä! Se vaatii kärsivällisyyttä, ja sitä ei minusta löydy.

Ja tässä mallioppilas Nesla poikkeuksellisesti isäntänsä kanssa.

Lopuksi vielä yksi kuva Tessusta. Siinä menivät väritkin kohdalleen sattumalta.

Se oli se kurssi. Mami valittaa, etten ole oppinut oppimaan! Se on pötyä, koska olen mm. oppinut irrottamaan veskipaperirullan telineestä ja tuhoamaan sen, valloittamaan punkan, kaivamaan kuoppia jne. Enkö muka opi!

Jatkoa kuitenkin odotellaan.