Mami oli ostanut muka pehmeekantisen pokkarin ja laittanut sen yöpöydälle venaan lukemista. Mietin asiaa jonkun aikaa ja ajattelin vähän tuunata sitä. Kuva on huono, mut meitsien kamera ei oiken pelitä. Ei siis missään nimessä kuvaajan vika.

NYT se on pehmeäkantinen. Mamma nauro ja kertoi sen ex-kirjan olleen nimeltään "Haurasta lasia" Haurasta paffia se mun mielestä oli! Paljon muuta en oo viimeaikoina saanutkaan aikaseks, kun täällä koukutetaan koko huushollia niin, etten ylettyisi tavaroihin.  Kohta tää on kuin Semiramin riippuvat puutarhat. Eiks ne olleet yks maailman seitsemästä ihmeestä? Täällä niitä voi pian ihailla. Hauska vaan kattoo, miten kirjat ripustetaan. Pyykkinarulle?