perjantai, 9. lokakuu 2009
Jösses, että osaan olla ylpee! Anne-Maille suukko-suukko-suukko Vähäheikkilän parhaasta pusuvarastosta, joka on íhan ehtymätön 
. Meillä on vaan pari astetta plussaa. Meitsien ahkeraliisat on jo moro ja molskis!
Palaan annettuihin tehtäviin, kunhan olen vähän levännyt.
Me olemme tässä ja rakastamme toisiamme.
Minä, Waldo kuvassa oikealla, olen kokeneempi, komeampi ja kaikinpuolin kansainvälisempi sankari tässä yhteisössämme. Vasemmalla on se Ai, ai, ai jaa Aino! En tee itestäni kuitenkaan numeroo, koska kumppanini on kaunis ja herkkä laps. Yritän kohdella sitä herrasmiesmäisesti repimällä sitä niskakarvoista, viemällä siltä kaikki puruluut ja muutenkin tekemällä sen elämän sietämättömäks. Sillä on nimittäin yks heikko kohta, vaikka Ainokaisesta tykkäänkin. Se on mamis ja mammanlikka. Juur kun mä pöllytän sitä pitkin pihaa, tulee mami ja kieltää. Sitten tää tytsy tulee huomaamatta, vetää mut yhdestä jalasta nurin ja antaa turpiin. Puuttuuko mami asiaan? Ei.
Meidän touhuja voi ajoittain seurata täällä mun ylläpitämässä plokissa.
Kommentit