maanantai, 5. lokakuu 2009
Mamma toi Muumitaloon Maarianhaminasta tiikerin, kun se luuli, että siellä alkaa kauheet isonkisuntapposeremoniat. Ei sitten alkanut, kun ne totes, että mä oon ihan yksin paitsi mamman ja papan kanssa täällä. Mä sain sen tikrun ja nyt mä oon atoptoinu sen. Että se osaa olla ihana!
Eihän se siskoo korvaa, mutta on kuitenkin valkoinen täplätty otus. Kaikkien töissäkäyvien kunniaks me mennään uudestaan punkkaan. Mamma hösäs yöllä tietisikalla ja meikäpoika piti kuria yllä pihalla.
Me olemme tässä ja rakastamme toisiamme.
Minä, Waldo kuvassa oikealla, olen kokeneempi, komeampi ja kaikinpuolin kansainvälisempi sankari tässä yhteisössämme. Vasemmalla on se Ai, ai, ai jaa Aino! En tee itestäni kuitenkaan numeroo, koska kumppanini on kaunis ja herkkä laps. Yritän kohdella sitä herrasmiesmäisesti repimällä sitä niskakarvoista, viemällä siltä kaikki puruluut ja muutenkin tekemällä sen elämän sietämättömäks. Sillä on nimittäin yks heikko kohta, vaikka Ainokaisesta tykkäänkin. Se on mamis ja mammanlikka. Juur kun mä pöllytän sitä pitkin pihaa, tulee mami ja kieltää. Sitten tää tytsy tulee huomaamatta, vetää mut yhdestä jalasta nurin ja antaa turpiin. Puuttuuko mami asiaan? Ei.
Meidän touhuja voi ajoittain seurata täällä mun ylläpitämässä plokissa.
Kommentit