Kaikki koulukakrutkin tietää, että sunnuntaisin saa nukkuu pitkään ja läksyt on tietty tehty jo perjantaina eli koko päivä on vapaata! Ulkona satoi jo melkein räntää ja aamulenkin jälkeen katselin mamia kysyvästi, että josko vielä yks kierros lonkkaa lämpimässä punkassa? Höpsistä! Se alko pukee itteensä oikein olan takaa. Tuli lekkinssiä ja vielä semmoset vaarimaiset pitkät villahousut kahisevien alle. Aloin epäillä, että tästä ei hyvää seuraa!

Niinpä siinä kävikin niin, että jouduin antaan laittaa sen talvipalttoon päälle, kun sopivaa sadetakkia ei ole vielä. Hämmentyneenä autoon, urkkapuiston reunaan parkkiin ja sitten juostiin itteemme lämpimiks. Sade oli sitten jo selvästi räntää, joks ne ihmiset sitä sanoo - kylmää ja märkää - mitä lie! Urkkarissa ei ollut ketään missään ja mamma päästi mut irti vähäks aikaa. Juoksin heti yhdelle kentälle, jossa olikin kolme setää. Ne alko kaikki paijaan mua, mutta huusivat mammalle, että he reenaa moukarinheittoo. Ohoh! Tuli meille vipinää masun alle - juostiin pois. Ei aavistustakaan, mikä moukari on, mutta mamma palkkas luoksetulosta ihan lottovoittomaisesti. Ei ne ois heittänytkään kuulemma, jos en olis juossu mamille. Varamamma varmaan joutuu taas koomaan tästä tarinasta !

Ihmeekseni kuulin tuttujen haukkumista virastotalon parkista ja me rynnittiin sinne. Siellähän oli koko koulukaveriporukka koolla! Sit alko reenit. Mamman ja muidenkin kalloon juntattiin vahvistetiheys, luopuminen ja etäisyys. Näillä eväin lähettiin porukalla liikkeelle ja ihme kyllä, aika hyvin munkin pinna kesti sen, että kavereita tulee takaa ja edessä kävelee myös liuta tuttuja. Kattelin aina välillä mamii ja kuljin vahingossa jopa talutin löysällä välillä. Ja palkkiota sateli aina, kun jaksoin yrittää. Sitten tuli vieraita koiria ohi ja mä tollo olin ainoo, joka alko haukkuun niitä. Heti mamma otti etäisyyttä vieraisiin ja aloinkin katteleen niitä puunrunkoja, että josko vaikka nostas jalkaa. En sitte nostanut.

Mut nyt mä tajuun, mikä merkitys sillä rotsilla on. Vaikka se on topattu ja lämmin, aloin hytistä, kun mami tapansa mukaan jäi parkkipaikalla "suustaan kiinni". Sitten tultiin kotiin ja olen siitä asti nukkunut. Nyt täällä tuntuu ihq haju ilmassa - uunissa muhii jotain tosihyvää varmaan. Ei se oo pyttipannuu, mut jotain pataa ehkä. Nyt ulos ja sitten me syyään.

Tää kuva ei oo tietty tältä päivältä, mutta tässä on tää takki vielä kerran. Onhan se jannujen takki, kun on melkein kokonaan sininen? Ainaskin olin selästäni ja masun altakin ihan kuiva. Vain pää piti käydä hieromassa mamman tyynyyn.

En sano enää pahaa sanaa tästäkään roippeesta!