Juku, että maailma osaa olla ihmeellinen! Tänään me oltiin mummolassa ja siellä oli yks mun "uusi" sukulainen, yks Liisa-täti. Liisa on mummolle ja mamille sukua. Eli siis mullekin.

Liisa on hirvee xpertti, se osaa kaiken maailman kieliä, muttei kuitenkaan koiraa muutakun vähän. On ollut ties miten kauan Luksenpurissa jonku Unionin töissä ja hänen tyttärellään on kans aina koiria. Niillä oli kuulemma sellanen Essi-kultsi, joka osas vaikka mitä! Rauniokoira, pelastusetsintä sun muuta oli sille ihan arkipäivää. Kun viime marraskuussa mun "isosisko" Susa oli lähtenyt cityketun perään, mamma soitti parkuen tälle Elina-pikku-pikku-pikku-serkulle keskellä yötä, että mitä pitää tehdä. Oli kuulemma rauhottanut mamia ja sitten mamma oli hoksannut soittaa 112:een. Sieltä yhdistettiin poliisiin ja sieltä taas sanottiin, että terrieriä muistuttava eläin oli viety Mustalla Maijalla eläinhoitolaan. No sai mamsku sitten nukuttua ja haki Susa-murun aamulla. Kaamee tarina, en ikinä lähde minkään ketun perään! Mä haluun mamman kainaloon yöksi! Enkä varsinkaan haluu olla poliisin vanha tuttu. Suskulla niitä kokemuksia oli enemmänkin, kun se oli niin ehtiväinen. Kerran se haettiin poliisivoimin kahvilasta ulos, kun se oli juossu mamman perässä sisään kaffen ja pullan toivossa varmaan. Se oli kyllä sattuma sikäli, että poliisisedät oli samaan aikaan aamukaffella ja hoitivat homman kotiin ihan mallikkaasti.

Noo, mummolassa sain ihan oikeen luun ja mun aika kulu rattoisasti, kun mammat, tädit ja mummut rupatteli. Kuvia me ei otettu, kun ei ollut kameraa mukana. Mamma kattoo, löytyyks jotain vanhempaa.

Tassä mä lasken liikennettä meidän kadulla! Se on tarkkaa puuhaa.