"Mun on niin ikävä etten itkeä jaksa" (I.Alanko)!  Tänään se päättyi, se ikävä. Mamma selitti koko päivän, että pappa tulee tänään. Kattelin vaan pää  kallellaan ja ajattein, että jaahas, onks se se ukko, joka on taas neljä viikkoo luuhannu ties missä. No, sama mies se oli. Oltiin jo ajoissa lentokentällä, jonka jo tunnen kuin omat taskuni. Tyyräsin mammankin heti naisten vessaan, mikä näytti olevankin ihan oikea osoite.

Sit istuttiin oottaan sen Hesan koneen laskeutumista, joka eka kerran mun elämäni aikana laskeutu ennen aikojaan. Aina ennen ollaan jouduttu tekeen lenkki kentän reunalla ajankuluks. Nyt ei tarvittu. Asetuin mamman jalkoihin odottamaan leppoisaan makuuasentoon. Vieraat tuli kysyyn mamilta, et miten tommonen pentu on  koulutettu noin hyvin. Mamma sano, että kyllä sen kaikki pennut osaa, jos vaan motivoituvat (hehe). Taksikuskit kävi silittääs, en edes noussut ylös, vaan nostin leukaani alta rapsuteltavaks. Vitsi, mä luulin et mami halkee onnesta.

Sit mä tajusin yhtäkkiä, että vinosti vastapäätä yhden nuoren naisen sylissä istuu snautseri. Ei edes mikään kääpiösellainen, vaan siitä välistä. Se oli rimmattu viimitten päälle ja oli niin fiinii. Tsiisös, että mä sain hepulin. Räyh-vouh-wuf-haluun-heti-heti-leikkiin. Mamma nappas mut kainaloon ja mentiin nurkan taa venaan. Ei muuten, mutta ne taksikuskit nauro heti ääneen meitsin motivaatiolle.

Papsukka tuli heti ekojen joukossa, joilla oli isikapsäkki - eiku iso kapsäkki. Menin suunnilleen suunniltani ja mamsku hoiteli meidät autoon. Ippä oli syönyt valkosipuliruokaa eilen niin, että mami meinas pyörtyy. Musta se tuoksu ihanalle ja etupenkiltä takapenkille suukoteltiin. Tykkään valkosipulista ja papparasta. Ja mamikin ainaskin meistä ja valkosipulista, joten ei kai tästä mitään suurempaa häiksää tuu.

Yks mamin vanha villasukka sai lähdötyksen, kun papparan kanssa otettiin heti ankarasti yhteen. Nilkkaosaa ei enää saa ommeltua kiinni jalkaosaan. Nyt meen koisaan sen papan viereen, vaiks se haisee valkosipulilta ja kuorsaa sen lisäks. Papi on papi. Vaiks mul on varajärjestelmäkin.

Huomenna on meidän koulun päättäjäiset. Mennään Samppalinnan puistoon lenkille. Mami lupas koettaa muistaa ottaa  kameran mukaan. Jos joku väittää, ettei suomeksi saa aikaan lausetta kolmella inhvinitiivillä, niin se on väärin. Me haastetaankin kaikki, skoonelaiset mukaanluettuina, kilpailuun, jossa saadaan neljä inhvinitiiviä yhteen järkevään lauseeseen.  Mites se menikään näitten saksalaisten verpien kanssa? Der Vater hat seine Tochter nicht tanzen lernen lassen wollen müssen. Mamin mukaan alkuperäsessä esimerkissä näitä verpejä oli vielä jokunen lisää. Se ei muista niitä. Vanha käpy.