Mami tapas tossa lähikaupan edessä mun kaverin Westie-Iiron ja sen isännän joku päivä sitten. Ne oli päivitelleet Iiron paksuu turkkii ja miettiny, mitä sille pitäs tehdä. Mun onneks ne hokas, että Iiro pitää viedä trimmattavaks ja vaiks mua ei trimmattu, pääsin mukaan!

Mami kuskas, kun se Iiron isäntä on ollut taas tosi kipee eikä saa ajaa autoo. Mä sain istuu turvavyössä etupenkillä ja herrasväki oli takapenkillä. Ajettiin sinne rimmipaikkaan vähän kauemmas Turusta ja Karvaturri-Iiro jäi sinne laitettavaks kuntoon. Mä tiedän, mitä se on, olinhan just viime viikolla itekin käsittelyssä. Mä  kävin vaan näytillä ja se trimmaajatäti leikki mun kanssa ja kehu komeeks jannuks. Se on mun mielestä itekin niin sievä, että oltiin lopuks ihan sujut!

Seuraavaks me mentiin ajelulle ja käytiin yhden Aurajoen kosken rannoilla kävelemässä, se oli hienoo touhuu! Oikastiin yhen pellon poikki (mamma sano sitä kesantopelloks) ja siellä vasta hajuja oli! Hypin kuin kettu paikasta toiseen, vaiks vapaaks en päässykään. Oli sentään se vlexi, joka antaa vähän liikkumavaraa. Siellä oltiin niin kauan, että mamman koretexit petti ja sen jalat kastu. Siinä koskessa virtas ihan hirveesti vettä, mua vähän hirvitti kävellä sen yli menevällä sillalla, mutta piankos me toisella puolella oltiin, kun oikein vedin. Sama juttu takasinpäin.

Vaihdettiin paikkaa ja nuuskittiin taas erilaisii juttui. Mamma ja Iiron ukko kyllä nuuski vähemmän; ne vaan käveli. Sit lopuks mä jäin autoon venaan, kun Iiroa haettiin. Juku siitä oli tullut hiano miäs! Me nukuttiin Iiron kaa koko kotimatka. Nyt oon kaikista näistä kokemuksista niin väsy, että otan päikkärit, vaiks se ei oo yhtään terrierimäistä. Taaskaan ei oo epäonnistuneita kuvii - koettakaa kestää.