Onks kukaan teistä lukijoista paininu karhun kanssa? No ei varmaan oo ellei joku karhukoiran omistaja oo kokenu samoja kauhun hetkiä kuin meitsi! Se karhu, joka kummitteli meidän yrityksessä ottaa joulukorttikuvia, osottautuki hurjaks painikarhuks! Olin sen kanssa ihan helisemässä.

Tässä mä helisen!

Se koetti väkisin ottaa meitsistä yliotteen ja välillä meinas jo onnistuukin.

Jäin vähän alakynteen, perhana! Ja mami ei tullut yhtään auttaan, nauro vaan!

Lopulta mä sain sen korvasta otteen ja sekö autto! Karhunpoika muuttu heti takasi nalleks. Hehe-seuraavaks mä lähen naapurin karhukoiran kaa liikkeelle - sen verran oon reenannu.

Pitävä korvaote!

Lopuks se ano armoo ja nosti koivet pystyyn niinku mäkin teen, jos naapurin puvieeri Ahti tulee nuuskiin. Se on nimittäin iso kuin karhu!

Mulle tuli niin kuuma siinä painiessa,  niin et mami päästi mut pihalle jäähylle. Siel olikin hurja yllätys odottamassa! Sato lunta!

Otin mun viestikepin ja ihmettelin niitä valkosia palluroita, joita sato alas. Sisäpiiriläisille tiedoks, että noi valkoset pallurat ei oo niitä vanutuppoja, joita levittelin tässä hiljattain meidän kämppään. Niistäkin tuli kyllä oikeen luminen tunnelma! Mami vaan ei taida tykätä talvesta, ainakaan sisätiloissa.

Lumisade loppu samantien ku oli alkanutkin eli siinä sitä sitten ihmeteltiin, että mihin se meni. Jäin kuitenkin vielä pitkäks aikaa pihalle pitämään kurii naapureille ja ohikulkijoille. Ei mun ollut kylmä, mut mami meni sisälle kyttään ikkunasta. Onks senkin pakko?

Täs mä vahdin, että mitä täällä Hähäheikkiläs oikein tapahtuu. Se on tärkee duuni, monet täällä asuvat tietää sen. Ihmisetki.