Mulla kun oli tänään aika pitkä matka edessä, mamma päätti ottaa poitsulta ylimääräisen virran pois tekemällä oikein pitkän metsäreissun. Me mentiin meidän metsään, mutta semmoselle reitille, jota mä en varmaan oo koskaan vielä mennyt.

Ekaks mä vähän verryttelin, ettei tuu liikaa vauhtia yht'äkkiä. Kattelin aina, että mamma pysyy vauhdissa mukana. Tossa alla mä katon sitä.

Me kiivettiin yksille kallioille, jotka on tosi korkeita! Siinä matkalla oli jo pienempiä. Täs mä oon pienellä kalliolla ja mamma puhisteli perässä, minkä kerkes.

Mä aloin siinä sitten irrotella vähän enemmän. Ei pysynyt Olympus perässä, sen verran oli vauhtii meitsillä.

Loppujen lopuks mä ajattelin, että kyllä mami nää tantereet tuntee, voin yhtä hyvin ottaa ritolat ja kattella vähän ympärilleni. Se mitään huomannu ensin. Sit mä kurkin kaukaa puitten läpi sitä ja kuulinkin, kun mun hihna kilisi sen kaulassa. No hyvä, ajattelin antaa mummon kömpii, mä voin sinä aikana kytkee sen kuuluisan ylivirran pois koneesta! 

Mami pyöritteli päätään eikä nähny mua missään. Mulla oli iltapäivällä treffit ja se alko olla huolissaan, et ehdinksmä niille. Enhän mä siinä vauhdin hurmassa mitään muistanu! Olin ainaski viistoist minsaa niin, että mami ei kuullut muuta kun mun nimilapun kilinää välillä. On sillä ollut otta rypyssä, haha!

Sit mä hokasin ottaa spurtteja sen ohi. Olin niinku mä muka tulisin namille ja fiuuuu! Ohi menin ja jatkoin taas toiseen suuntaan. Lopuks mä olin niin poikki, et mä menin mamille, sain namii ja se hali mua. Kui ihmees, mä en tajuu? Isoo äijää keskellä korpea! Sitten jatkettiinkin hihnassa autolle, jonne oli vielä aikalailla matkaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja ehdin trehveillenkin!

Loppukevennykseks otan vähän kotimaisen valmistajan syysmuotii! Vleeseteddysyyssadetakki on tässä esillä!

Hurrrjan lämmin!