Mulla meni viime yö jotenkin plörinäks, oisko toi kuutamo viälä vaikuttanu, en tiä. Ekaks mä yritin viedä peuranluun punkkaan, mutta pehkuista kuului jyrkkä ei. Mä vein sen sitten pois ja otin semmosen paksun, kaupasta ostetun puruluun. Sama juttu "EI!". Seuraavaks mä aloin kaluta makkarin ovella sitä luuta ja mamma poltti päreensä totaalisesti ja sanoi vaan hyvää yötä ja laitto oven kiinni. Siinä sitä sitten ihmettelin, mutta ei auttanut muu kuin mennä omaan koppaan koisiin.

Elämä kolhii ja olin aika loukkaantunut. Kuka sen kylkee lämmitti? Ei kukaan, kun pappakin on pois. Kestin kohtelun kuin mies, mikä mä tietty oonkin. Aamulla sitten suukoteltiin aamupusut pois päiväjärjestyksestä ja pääsin pihalle. Mamille se oli oikeeta väsytysterapiaa, kun ei saanut nukuttua mun köhnimisten takia.
 
Puolilta päivin tuli ylläri! Mami oli kuumentanut Siwa-klökii ja laittanut pipareita tarjottimelle eli se tiäs, että joku on tulossa. Jukupliut, ne oli Neppi ja Zico, joka on tietty sen Pikku-Tofin isoveli!
 
Morjenstettiin ensin. Mä näytin sille, etten yhtään pelkää vaiks oot vanhempi ja isompikin. Varsinkin yritin kertoo, ettei mulla oo pahat mielessä, vaiks vähän näytän hurjalta.
Tästä näkee hyvin, ettei ollu pahat mielessä! Jokanen nyt tämän ymmärtää.
 
Siihen mä kyllä sitten jäinkin, kun Zicolle tuli muuta puuhaa! Oli varmaan tärkeetä. Muakin isommalla äijillä voi olla semmosii asioita, jotka vaan hoidetaan. Ei löpötellä eikä höpötellä mitään.
Vähän kyllä riepo, meni hyvä asento ihan hukkaan!
 
Zico tutki maisemia ja tein samoin, tosin vähän eri horisontista. Ihan mielenkiintoista kyllä!
 Hmmm, mielenkiintoista!
Sitten mä uskalsin kysyy siltä yhtä juttuu. En kerro kellään, mitä se oli paitsi että se liitty Tofiin tietyssä mielessä.
Supinaan, supinaa, sup-sup-sup!
Zico vastaskin heti mulle, että ihan ylikiva pienenpieni mies se on, kyllä me siitä äijä tehdään!

Sitten alko varsinainen suoritusosuus. Niitä en sen kummemmin kommentoi, mutta atventtiaikana kuuluu mennä piiri-pieni-pyörii -kuusen-alla-hyörii. Eiks kuulukin?

Mä pidin pienen miettimistauon ja mietin jotain uusii jutskii. Tulikin siinä mieleeni yks. Mä pyysin Zicoo leikkiin mun kanssa marja-aronian takana. Me leikittiin rusakoi. Mä oon nähny, kun ne vetää pystypainii meidän puistossa.

Sit me oltiin kuiteskin kauheen väsynei ja Zico joutu varmaan heti jatkoks vetään pienet vaavipainit Tofin kanssa. Lopeteltiin sitten tän päivän palaverii.

Hei-hei, Zico ja Neppi. Nähdään pian - viestikapula jäi mulle, mutta voitte tekin ehdottaa seuraavaa miittiä. Tää oli mamman kosto viime yöstä - väsytysterapiaa mulle!