Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?

(Eino Leino "Rauha")

Eilen illalla mut jätettiin yksin moneks tunniks. Kun mami tuli, se sano, että kaikki vaan mun hauskuutukseks. No joo, tosi hauskaa, kun mummo luuhaa ties missä, mut onneks se ei tullessaan haissu toisilta koirilta niin paljon kuin joskus.

Sit käytiin lenkillä ja leikittiin, naksuteltiin ja sain nameja. Aikaisin tänä aamuna mami repi mut taas punkasta aikaan, johon en todellakaan oo tottunut enkä helpolla totu. Sinne vaan pihalle, pissa, pissa, kakka, kakka! Koiranelämää, sanon minä.

Lähdettiin kuitenkin aika pian liikenteeseen ja kun sain sen kamalan loimen päälleni, arvasin, että jotain kivaa on tulossa. Ja oli kans! Me mentiin semmoselle majalle, jossa oli kuulemma hajuerottelukurssi. Siel oli Isa, mun kesäisensyksyinen ope ja  yks jos toinenkin tuoksui tutulta. Ekaks niillä oli teoriaa, josta mä oon sitä mieltä, että se on ihan teoriaa. Käytäntö opettaa, on mun motto. Tässä niillä on teoriaa:

Mamin kaverina oli Johanna ja Rico. Mä venasin sillä aikaa poissa paikalta. Ne reenas  sellasen purkin kanssa,  josta mä myöhemmin totesin, että ihanku mamin tekemä omenapiirakka ilman omenoi. Vaan se mauste oli jäljellä. Tässä Rico alottaa reeniä:

Rico oli kova jätkä, veteli tosta vaan koko rokrammin läpi ja odotteli vaan palkkaa. Hianosti sen mami osas ketjuttaa niitä juttuja Ricon töniessä sitä omenapiirakkailmanomenaapurkkia ja sen jälkeen mennen maahan. Se ilmaisi, että nyt löyty omenapiirakka.... jne. Sit tuli meitsi kehiin ja näytti taas kerran kaikille närhen munat. Mami hösäs jonku namien kanssa, mut mähän olin kiinnostunu kavereista ja kaikista muista hajuista kuin siitä omenapiirakka... jne. -jutusta.

Noo, sit oli Ricon vuoro, sit oli mun vuoro ja lopuks mami väsy niin paljon, ettei se jaksanu hösätä ja mä pääsin vähän jyvälle siitä, mitä piti tehdä. Huomenna jatketaan, katotaan, tuleeks hommasta mitään vai heitetääks tassunsuojat naulaan. Ei heitetä, mamma ei luavuta, siitä olen varma.

Ricon mammalla on tapana liioitella, tässä se kertoo Ricolle siitä kalasta, jonka ne viime keväänä sai pyydystettyy jostain. Oli muka nooooin iso!

Ricoo kai otti päähän, kun se lähti siitä tassutteleen kohti reenipaikkaa ja sano varmaan, että asiaan, mamma!

Lopuks yks nätti kuva Sinistä ja Riimistä, jotka oli siinä toisessa tiimissä meiän reeneissä:

Kuvaaja eli mamma oli sanonu, että Riimi, kato tänne! Ja siitäkö Riimi riemastu ja lähti kohti kuvaajaa. Mustan koiran kuvaaminen on kuulemma vielä vaikeempaa kuin valkosen koiran valkosessa lumessa! Sit se on jo tosi vaikeeta!

Olosuhdekuva paikanpäältä vihoviimeseks lopuks:

Aika hianoo!