Mun mamma on ilkee! Se ei ollut kertonu mulle, että se paikka, jossa kesällä uitiin, katetaan talveks jollain kannella! Kyllä ne viittii siellä Kaarinassa. Olin ihan hoomoilasena rannassa ja kattelin ja pyörittelin päätä. Sit mä hokasin, että sen kannen päällä voi juosta! Rannasta katottuna siellä oli tämmöstä:

Kun hokasin sen juoksujutun lähdinkin menemään oikein vauhdilla!

Sitten mulle tuli hirvee pisuhätä. Eikä YHTÄÄN puuta missään! Ravasin yhden saaren luokse ja hain pääsyä pois siitä puuttomalta kannelta.

Mikä helpotus!

Kun tää tuli hoidettuu, alkoi se kivin osuus. Pelkkä juokseminen ihan juoksemisen ilosta.

Lumi pöllys ihan silmille, niin kovin mä pistelin menemään. Jalat alko väsyyn, kun lunta oli niin paljon. Pidin pienen paussin siinä ja tutkiskelin sitä kantta tarkemmin.

Lopuks mä juoksin mamille ja me harjoteltiin ohituksii hiihtäjien kanssa. Emmä niistä mitään tajunnu, senkun söin nameja, kun mami jutteli niitten suksi-ihmisten kanssa. Ne pitkät litteet listat, jotka niillä on jalassa, on nimeltään sukset. Aina sitä oppii!

Tässä mä juaksen mamman lua. Kotimatkalla poikettiin mummolassa ja mummo piti kaameen saarnan siitä, että koira tarvii ruokaa. Syötti mulle juustoa sitten. Hyvä mummo!