Kanelin tuoksu piristää, stimuloi aktiivisuutta ja auttaa heräämään aamuisin.

Wanhan Markin Verkkokaupassa on tällanen mainos. Meitsi luuli, että mainoksiin voi aina luottaa, mutta koirankakkapussi kans! Olen kaks päivää haistellu kanelipurkkia ja oon väsynyttäkin väsyneempi. Silmät vaan lupsuu koko ajan! Mua ei kiinnostais tällä hetkellä, vaikka se mun lempparirusakko koputtais ikkunaan. Ei jaksa.

Oltiin siellä Lausteella taas ja voi juku, kun oli rankkaa. Kaks minuuttii haistelua, viis minuuttia autossa ja taas kaks minuuttii haistelua. Viimisellä reenijaksolla nukahdin BOT:iin kääriytyneenä viltin alle autoon enkä ois millään enää jaksanu. Mamman ja muitten mieliks menin sitten ja nälkäkin oli vielä jonkun verran. Sain aina namipalan, kun tönäisin purkkia, jossa oli kanelia. Ihan niitten mieliks mä tänään aloin tehdä sitä. Mutku siellä oli se ihq Johanna, mamin reenipartneri, Isa ja muut. Lisäks siellä oli rappuset niinku mummolassa ja sielläkin mä saan aina ravata ne ylös ja alas. Nyt en sit muka olis saanu!

Kivint oli, kun jengi keksi, et mä en saakaan namipalkkaa, vaan Johanna saa rapsuttaa mua palkaks. Siinä viärähti kaks minsaa niin että hujahti, kun nuolin sen nassuu. Hehe.

Koko juttu jännitti mua aika tavalla, kun mä tiäsin, että ne odottaa multa jotain. Välillä vaan istuin ja ihan lopuks aloin levätä sen purkin vieressä, kun olin jo niin väsy. Aika paljon pieneltä koiralta vaaditaan, mutta taisin mä sen verran tajuta, että hajupurkki on se, josta saa paahtopaistin palaa, raksuja, HK:n bleuta ja milloin mitäkin. Se eilinen kana oli niin kuivaa, että se jäi melkein kurkkuun kiinni. Ei ihme, että mami yritti syöttää sen mulle eikä syöny itte. Sen BBQ -kuorrutuksenkin mami oli ottanut pois; se ois kai vielä joltain maistunukin.

Onneks - tai niinku aina - kaikki oli tosi kilttejä. Sinne tuli yks jannukin, joka rupes ottaan valokuvii. Sitäkin mä oisin halunnu heti moikata, mut sain tehä sen vasta, kun reeniminuutit oli ohi. Kai sekin oli joku kouluttaja, kun tiäsi kanelin tuaksusta ja noista jutuista aika paljon. Tai jos vaiks olikin kokki? Tykkään kokeista.

Oli kummiski aika antoisa viikonloppu näin pienen parsonin kannalta, nyt kelpaa mennä vaan köllöttelemään soffalle.

Isalle eli PT:lle (parsonal trainer) kiitos, meitsi ja varsinkin mamma tietää nyt paljon enemmän siitä, miten nenun kanssa työskennellään. Mamihan ei nyt mitään haista, mutta onneks sillä on mut.