Me noustiin tänään vähän aikaisemmin jostain syystä. Kaikki oli kuiteskin rauhallista ja Ainokin tuli vähäks aikaa ulos. Se ihan selvästi tykkäs lumesta, mutta uppos sitten niin syvälle sinne, että sille tuli pupu puseroon ja tehtiin uukkari. Sen pitää vielä reenata, että saan uloskin juoksukaverin.

Iltapäivällä mä olin pihalla, kun pihaan ajo auto, jota mä en tuntenut. Sit kuulin tutut äänet ja ryntäsin sisälle. Eikös muumitalon väki olekin vaihtanut autoo! Toivottavasti mä seuraavalla kerralla muistan jo äänestä, kuka siinä autossa on. Tikuaanin mä tunnen jo matkan päästä!

Sit ne alotti sen Ainon paapomisen. Ei silti, kyllä sille täytyy kiltti ollakin, kun on niin pieni vielä.

.

Sil on hassu vatta. Ihan pyöree vauvanmasu.

Tässä se kattoo. Jotenkin toi ilme tuntuu musta etäisesti tutulta. Ihanku oisin nähny tollasen ilmeen ennenkin.

Sit siinä kävi, niinku vaavien kanssa aina. Se simahti.

...kunnes sen tuli nälkä. Pää on nyt jo liian iso näköjään. Harmi, ois saanut hyvät makupalat tosta. Lopuks se innostu näyttään, et sil on hyvä fikuuri. Hahah, sanon mä - ihan kakru vielä ja poseeraa kuin mikäkin.

Mua kiinnosti tää juttu tasan niin paljon, että menin "rinsessan" koppaan ja nukahdin.

Pikkulikka senkun funtsas, että mistä nyt on kysymys.

Kaanaan jengille kiitos, että kävitte ja suurkiitos niistä pussukkajutskista! Ne erikoisluut on työn alla, sillä pallonarulelulla me saatiin leikkii ainaski tunti. Aino oppi vetään siitä toisesta narunpäästä, kun mä vähän koputtelin sen päätä sillä narulla. Ja vielä Markolle kiitti kuvista. Mamma kyl sano, et sitä kuvaa, mis se on itte, se ei ikinä anna anteeks :o).