Oh lady lend your hand I cried
And let me rest here at your side
Have faith and trust
In me she said
And filled my heart with life
There is no strength in numbers
Have no such misconception
But when you need me
Be assured I won't be far away
Ah ah ah ...
(Uriah Heep)

No, ei oo kovin hääppönen tämän "ladyn" pipa eikä oo edes musta, vaiks ite onkin kovin mustahko. Meillä oli sisäpainit tänään, kun ulkona ei ollut mitään jakoo "ladyn" kanssa. Kahden minuutin jälkeen ulkoilua mamma kaivo sen kuusen alta esiin ja lämmitteli viltin sisällä viis minsaa ainakin. Se rassukka vain värisi kylmästä. Mun oli pakko ottaa miehinen ote ja ruveta sitä lämmitteleen. Täs me lämmitellään:

No eikös se lämminnytkin heti niin, että meni ylikierroksille. Pitäis kakaroitten kanssakin olla joku overdrivekytkin, josta ne saa kytkettyy alemmille kierroksille! Sanon.

Käytin tilaisuutta hyväks ja opetin sille vähän painiotteita. Mitenkähän noi maitohampaat on muuten irtoomassa tosta kidasta? Toisella puolella mä oon jo seurannut sitä tarinaa, mutku se ei anna mun vetää niitä maitiksia pois. Puree heti.

Sitten se pikkurääpäle yritti kans esittää, mitä jo osaa. No voi juku, kun piti teeskennellä, että oivoivoi, aikun sattuu!

Täs mä yritän saada Ainon tajuumaan, miten tärkeetä toi hammashykenia on. Ei se tajuu, Mamma saa taas panna parastaan, et toikin tuplahammas irtoo.

Ainuska ei millään luopuis tosta yhdestä hampista; se luulee, että ilman sitä purenta ei tunnu missään. Lohduttelin, että kyllä tuntuu ja sit otettiin taas rennosti ja käännettiin molemmat yks korva väärinpäin. Siinä tuulettuu tunteetkin kivasti.