Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo...

Toi Aino-tirriäinen opetteli tänään pihaleikkejä oikein kunnolla. Eihän se mitään mistään tajuu, se on selvä. Ekaks, koska se on likka ja tokaks, kun se on noin snadi.  Tässä se on tulossa pihalle, mis mä jo oottelinkin sitä.

Se oli ihan törkeen pollee, kun sillä on uus kaulapanta. Vaaleenpunanen, yäk!

Mä tajusinkin hetimiten, et  Ainoo saa kuljetettuu siitä pannasta. Siitä tää ei kuitenkaan ollut mikään hyvä idea ja se työnsi mut pois tassullaan. Hienosti se oli kuorruttanut ittensä lumella. Tää on niin uutta sille, toista se on meitsi, joka pyörii lumessa alvariinsa.

Se löysi tiensä kuusen alle, joka on oikeesti mun salapaikka. Senkin Mörri-Möykky, nyt mami sai tietää sen paikan.

   

Mä sit kuiteskin esittelin sille mun salapaikkaa. Kai se sinne sitten tulee kuitenkin aina, kun vaan pääsee.

Ainon tuli aika pian kylmä, kun sillä on semmonen vaavinturkki viälä. Se tuli ulos siitä salapaikasta.

Se oli siinä sitten. Lopuks viälä kuva, kun se ravistelee ittestään lunta pois. Väkkärä.

Mamma otti pikkusen sylkkyyn, kun se ei muka osaa mennä rappuja alas eikä oikein ylöskään. Mamma tolla tekosyyllä kantaa sitä varmaan maailman tappiin asti. Höh. Gimmalla neljä jalkaa, käyttäis niitä, mut ku ollaan niin vauvaa, niin vauvaa.