Meiän pappa lähti sitten taas jonnekin sinne, minne liekään mennyt. Aino ehti jo parissa päivässä siihen kiintyy joteskin, se oli ikkunassa kattoos papin lähtöö ja huusi ihan suoraa huutoo. Ihan hävetti, ei nyt sentään liiotella tartte - kyllä se sieltä tulee takasinkin. Mamma lähti papan lähdön jälkeen kerään pyykkejä alakerrasta eikä päästänyt meitä sinne.

Aino hokas heti ajankulua. Se käänsi mun kopan nurinpäin ja alko tuhota sitä pala palalta. Ekaks mä hermostuin. Tossa kuvassa näkyy, että mua otti pannuun.

Oli likka aika hiljanen, kun rähähdin kunnolla! Pitää pitää järjestystä yllä täällä; tollasen pennun kanssa ei passaa antaa yhtään periks. Paitsi et  Aino näytti mulle heti, mitä kuuluu ja kuka käski. Tässä, kattokaa ny!

Me ruvettiin sitten mylläämään siinä kopassa, mikä oli hauskaa. Mamma tuli kuiteskin ja alko harjan ja imurin kanssa tehdä loppua koko jutusta. Vei vielä kopan roskikseen. Hyvä koppa ja sinne meni. Kai me mennään ottaan torkut, kun tää on niin tätä, tämä touhu meillä.

Kivasti se osaa peittää ton, mikä toi nyt on, no SEN! Hyvä juttu, pitäköön häntyliä aina siinä edessä.

Papille vielä terkkuja, pidä ittes miehenä ja tuu pian taas kotiin. Me lämmitellään sun punkkaa niin kauan, ettei mamman tuu liian ikävä.