Mä päätin, että Ainolle näytetään oikein kunnolla, mitä elämä on! Me mentiin Kaanaalle, koska siellähän sitä on. Elämää siis. Kaikki nää seuraavat kuvat on Markon ottamii, ettäs tiiätte. Eroo mamman ottamiin tuskin huomaa; hahahaa!

Ekaks mun piti kyllä vähän esitellä itteeni - oon aika komee jäbä, vaiks partaa on tällä hetkellä vähän hintsusti. Käänsin pääni tollee sivulle, et pforiili näkyis. Vaiks onks rohviili? Menee nää viilit ja riilit välillä sekasi!

Kino tuli kehiin ja näytti vähän miehen mallii meitsillekin. Se on aikamoinen lihaskimppu, mun pitäis varmaan reenata enemmän.

Ainollekin se näytti miehen mallii. Mä painan mieleen ton asennon tai sitten en - voi olla turhaa aika pian. Ellen sitte konsulttina näytä vielä nuoremmille et näin se menee. Kino on tossa niinku joku Humpri Pokart. Vähän olevinaan, rööki puuttuu vaan.

Mä löysin yhen hienon renkaan ja päätin, että siit mä en luovu, vaiks viis Ainulii juoksis mun perässä!

Välil Aino putos remmistä ja oli ihan pihalla. Niinku me muutkin tietty, muttei tollee ihan hoomoilasena.

Sit Solo näytti naisen mallii eli päsmäs päälle. Hyvää se tekee Ainolle, meillä kun se tuppaa komentelemaan. En sais edes haukkuu ikkunalla. Aino roikkuu heti lutkussa kiinni ja kiljuu samaan aikaan. Et osaakin.

Hehee, toi teki terää Ainulille.

Meil oli tosi kivat riennot siellä. Jospa jollain kokoonpanolla tavattais meidän pihalla. Vaikka sit, kun lumi on sulanut ja piha ihan savea! Meillä kun noi elämisen merkit näkyy kämpässä muutenkin ihan eri tavalla kuin Muumitalossa.

SC Kaanaan plokissakin on todenperäinen tarina tosta tapaamisesta. Käykää katsomassa ja lukemassa http://www.lego100.vuodatus.net/blog/2415232/hankiralli/ !