Minä, Waldemar von Wiiksi, tutuille Waldo, olen nyt sitten 1-vuotias! Iso miehen köriläs toisin sanottuna. Synttäriä me vietämme perheen kesken, koska Muumitaloon on tulossa koiravaaveja ihan koht'sillään, ja me halutaan sit Solo kans mukaan bileisiin. Se ei ehi nyt.

Käytiin mummilassa vähän synttärinvietossa ja syötiin kaikki, mummii myöten, sellasta Ronski -broileripiirakkaa! Ei oltu ikinä saatu eikä varmaan saada ennenku taas on syntymäpäivä. Osaspa olla hyvää! Mentiin eteisen lattialle aurinkoon maaten se piirakan päälle. Siis sen syötyämme, niin hyvä olo siitä tuli. Joskus toi mamma on aika hyvä jätkä.

Tässä mä voin näyttää, miten paljon isompi mä oon kuin Ainuska! Eiks tästä näy hyvin, että MINÄ olen aika komee nuori mies?

Aino pääsi eka kertaa meidän vajaan, kun sitä ovee ei saanu lumen takii auki aiemmin. En mäkään muistanu, että sielläKIN on leluja. Tää on yks mun vanha lemppari ja vielä ehjä!

Tässäme mennään vajaan, Ainoo jännitti niin, että mun piti mennä edellä!

Tullessaan se tykkäs, että onpa komee koirankoppi meillä!

Annoin sen leikkii sillä mun lempparilelulla vähän aikaa. Kyllä tulee vähästä onnelliseks, tollanen laps.

Mä löysin ite sen lätyn, jota mami ja papi osaa heittää niin, et mä saan JOKA kerta hakee sen jostain puunoksalta. No, yksvuotiaalle jojolle se ei oo mikään ongelma.

Toi likka on muuten sit niin h***tin pollee, koska se käy kouluu. Vähänkö harmitti, kun eilen jäin yksin kotiin siksi aikaa! Mut mamma sano, et kyllä mäkin vielä joudun koulunpenkalle. Hyvä niin, ois se kauheeta, jos tytsy ois yht'äkkii viksumpi ku mä!

Täs se on leuhka:

Meitsi on vaan onnellinen nuori parsonpoika! Ei yhtään itteään täynnä leuhkuudesta puhumattakaan.