Tänään paistaa arjonko! Se on hienoa se, mutta viäl - siis suurimmaks osaks - hienompaa oli se, että Zico ja Tofi poikkes meille pitkästä aikaa! Zico on sen verran iso jannu, et se ei niin välittäny meist kakaroist. Tässä kuvassa se ei välitä, vaan funtsii, että mikäs se TÄMÄ on!

Hei, sehän on vanha, kurainen tennari! Ihana!

Meidän rytmitajuton Ainuli veti pienet sunday morning feaverit Tofille. Ne on melkein päivälleen saman ikäsii, kai semmonen pistääkin tassuihin vipinää.

Mahtaaks kukaan huomata täst yläkuvasta, et mulla on aikas kivaa?

Ainokaisa Ahne mielisteli Neppii, et se sais namii. Ja taas se vaan kannatti!

Tofi näytti, että kyllä sekin osaa olla sekunnin murto-osan paikoillaan niinku Ainokin, vaiks Ainuli yleensä fuskaa eikä paina peppuaan kunnolla maahan asti.

Aino tykkäs, ettei se oo leuhka, vaikka kulkeekin nokka pystyssä. Musta se on vähä koppavan olonen. Luuleeks se olevansa joku?

Tässä alla me juostaan Tofin kaa ihan sulassa sovussa. Se oli pari sekkaa ennenkuin yritin antaa sille selkään. Siihen tää tarina sitten päättyykin, koska mulle heilahti häkki ja Aino vaan sai leikkii ulkona. Ruokotonta, sanon. Kai mä nyt omalla pihalla saan piestä nuorempiani. Ai, en vai?

Kai mun täytyy sit vaan leikkii tyttöjen tai mua vanhempien jannujen kaa, kun on näin kauhee toi pätemisen tarve - ainaskin vielä. Kiitos Nepille, kun toi jäbät leikkiin meille. Oli se ihan kivaa, kunnes mun leuka lipsu.