Aamulla mua nukutti ihan kauheesti, ämm... eiku naiset hääräili omiaan, mut me äijät vedettiin lonkkaa. Pappara halus, et mä tuon tän kuvan plokiin. Siin me köllitään. On se aikas turvallinen olo, kun sen koura on tollee mun päälläni. Vaikkei mul ookaan turpaa, vaan kuano.

Sit mamma vähän taas rimmas meitä ulkona ja leikkas mun kynnet. Se on yäk -touhuu paitsi rimmaaminen, joka tuntuu kivalta. Ainokin tykkää olla pihapöydällä rimmattavana. Heti, kun päästiin pois pöydältä, alko tulla vettä ihan kauheesti. Mami nappas muutaman kuvan meistä kuiteskin.

Mummiälestä mä oon aika komee jätkä (Miki, kyl säkin oot - älä hermostu - mä näin tänään kuvei susta!) Aino on tommonen rassukka viälä - vähän rääpäle, jos nyt saan sanoo näin. Hyvä mimmi se on ja vaikka se eilen väänsi mun alaleuan auki terävilla hampeillaan saadakseen mut pudottaan luun suustani, mä silti tykkään siitä. Se sai sen luun, perhana vieköön! Aika röyhkee, ei me ruattalaissyntyset tommosta tehtäis ikinä. Vaiks on Ainonki isä pritti. Ehkä se on joku englantilainen tapa. Fine english art, sanoo mamma.

Ainuska ei ymmärrä esimerkiks oravista yhtään mitään. Kun mä jahtaan niitä, se tulee perässä ja haukkuu, mut ei se taida tietää, mitä se haukkuu, kunhan ravaa ympäriinsä.

Näättekste, et mun parta alkaa kasvaa lopultaki, oon vähän miäsmäisemmän näkönen näin. Onneks, oli vähän noloo olla parraton parson.

Mami vonkas, et mä laitan tähän vielä aamummalla otetut kuvat, kun aurinko paisto.

Takana näkyy pappan nikertämää aitaa. Se kuulemma tekee sitä ihan meiän takia! Kaikkee me vaan saadaan aikaseks. Se on kyllä harmittavan korkee; ei sen yli ees tee mieli hypätä. Koetin kyllä kiivetä sitä pitkin, mut ei siitä mitään tullu - mä mikään kissa oo.

Tää vihreenkeltanen sotku on joku riippaherne. Mä en ymmärrä mitään semmosesta, riippakiven mä tiedän kyllä.

Ai niin, yks tärkee juttu jäi mainitsematta. Me oltiin eilen mummolassa ja saatiin siltä pannukakkuu. Minusta pannukakku on hyvää.