Nyt tapahtuu ihme! Mä oon päättäny, koska olen sosoliaaninen tai joku semmonen eläin, että Aino ja mammakin saa tänään puheenvuaron. Ne kuiteski kärkkyy koko ajan. Mut tavaks tää ei saa tulla!

Aino aloittakoon!

Terve! Mä oon siis Aino Ainokainen tyttö tässä talosa. Siis parsontytö ja mamii ei muutenkaa iha tytöks lasketa enää. Pakko heti kirjotaa siitä, mitä tapahtu tänään eli siitä, kun mamma hävis ja tuli takasi Leevi kyydisä. Leevi on mäyris ja tosi komee jätkä ja viime käynilt jäi semonen olo, et se kyl tykää must. Nii se sit tykkäski.

Mami anto aika aluks meil semoset hau-hau -kananpalat. Se kutsu kaikki meiät kolme luakseen ja sano "istu!". Waldo ja mää alettiin istuun, mut ilmeisesti silä Leevillä oli vaikkuu korvissa, kun se alko astuu mun tuolin reunalle. Se vaan kuuli, että "astu!". Voi rassukaa.

Sit mä hokasin, et mehän olaan ku Roomeo ja Juulia. Mä oon niinku partsilla ja Roomeo on maasa ja sit meil on onneton rakaus, kun vanhemmat  ei ymmärä.

Leevi nousi mun "partsille" ja kuiskas ihania juttuja mun korvaan . Mut mä kielsin sitä kiipeemästä ylös eikä se oikein olis päässykään kun silä on aika lyhyet jalat. Mä pelkäsin, et tulee sanomista mammaran ja papparan kanssa.

Mut se oli ihana romasni. Mamma ja Waldo muuten sanoo, etä mun pitää opetela kirjotaan. Kui niin? Osaanhan mä jo! Ja pitää muistaa, etten oo viälä eees kouluiässä. Paitti esikoulusa. Tää oli mun stoori. Nyt tulee mun velipoika Waldo kehiin! Saa sen iänikusen puheenvuaronsa.

Waldo kirjottaa:

Joo, noi pikkusiskon yltiöromanttiset löpinät voi sitte pistää ihan omaan arvoonsa. Forget it, sanoisin. Tosiasia on se, että ton Leevin emäntä läks Ruisrockaan, mä olin mukana viemässä sitä sinne, joten tiedän tän jutun. Leevi tuli siis meille, koska sitä ei voinu jättää niin pitkäks aikaa yksin. Mulle sopii, se on hyvä jätkä. Kun me saatiin mammalta ne kananpalat, pistettiin me ne silpuks ihan niinku miesten kuuluuki.

Tässä mä pistelen:

Ja tässä Leevi pistelee:

Sit me leikittiin, mut Leevi keskitty tosiaan aikaslailla tohon Ainoon ja mun piti aina mennä siihen väliin vähän rauhottaan niitten tunteita. Sama juttu, kun  mami yritti paijata Leevii, ni mä menin heti sanoon mamille, että MUISTA, kuka on sun kultapoika. Nyt mä päästän apsoluuttisen poikkeuksellisti mamin tähän.

 

Tässä tämä meidän sankarimme sitten yrittää olla koko maailmalle mieliksi. Ja onnistuikin aika hyvin. Eka kertaa meidän Ainon ja Waldon aikana meillä on kaverikoira yökylässä. Olin arvellut, että mustasukkaisuutta tms. alkaa esiintyä, mutta ei juuri mitään. Nyt nukkuvat, Aino sohvalla, pojat lattialla, joka on taatusti viilein paikka. Jätkät ovat cool.

On kiva, että koissuilla on vieras, oppivat taas siitäkin. Tosin ne pyörittivät välillä hieman lyhytjalkaisempaa kaveriaan kuin aamutossua ympäri pihaa. Vihelsin pelin poikki, kun näin vieraamme hännän luikahtavan jalkojen väliin. Leevi ei ole tottunut parsonien "leikkeihin", jotka ovat tosi kovia joskus. Kivaa on ollut ja yöksi teemme pienen pesäeron, menen Leevin kanssa vierashuoneeseen ja pappara pitää pariskunnastamme huolen.

Leevi on koska tahansa tervetullut meille uudelleen! Hieno luonne, sopeutuva ja itsenäisyys kasvaa kokemuksen myötä!

Leevi, we all love you!