Tänään mamma pakkas meiät Ain.. eiku mun ja Ainon autoon ja vei meiät semmoseen paikkaan, missä ei oo ennen oltu! Sinne meni joku tukinajotie perille, siellä oli lopuks silmukka siinä tiessä eli se ei johtanut mihinkään ja sitten meiät päästettin pienen äksiisin jälkeen vapaaks!  Mut Aino on mamis! Se lähti mun kans, mut heti mamin jäätyy jälkeen se meni sinne norkoileen namii. Ja sai kans.

Mamil ei tietty ollu kameraa mukana, kun se sanoo, et kaks parsonii, kamera, namit ja vesi on liikaa yhdelle ihmiselle. Kui niin, muka? Must se olis ihan helppoo, mut eihän multa kysytä.

Mä juoksin ihan simona, mutku se oli mullekin vieras metsä, niin en uskaltanut lähtee hirveen kauas. Oisin muuten, mut pelkäsin, et mami ja Aino eksyy. Pakko oli pitää niit vähän silmällä.

Kotona sitten nukuttiin pari tuntii putkeen ja jopa alko taas leikki maistuu!

Täs Aino luulee, et yks tuoli on ihan sitä varte eikä se niin väärin luulekaan. Kaks ihmistä ja kaks koiraa on yhtä kuin neljä tuolii.

Sit mun kans leikittiinki, mut mä hävitin sen lelun johonki tohon hansekkaasen. Ens vuonna sitä ei hanhekast varmaan enää oo, kun me hoidellaan sitä Ainon kaa päivittäin.

Mä kiersin sitä puskaa, mutten löytänyt sitä ...n patukkaa. Siis pahuksen patukkaa, tarkotan.

Onneks tässä talossa asuu viksujakin ihmisii! Pappa tuli ja autto mua! Vaiks se helpotti vaan hetkeks.

Pian nimittäin se vetopatukka oli taas siellä puskassa. Tyhmä lelu se!

Näin me jatkettiin ja sit porukat krillas. Mammalta saatiin kapanossii ilman sinappii! Kyllä kesä kannattaa, kun saa makkaraa ja leikkiä! Toivottavasti me mennään sinne mettään uudestaankin, vaiks se ei meidän satumetsää korvaakaan. On vaan turvallisempi, sanoo mami.

Niin, se piti vielä mainita, että toi Aino on ihan yök. Se juoksee heti mamskulle, kun sitä kutsutaan! Ei mitään tapoja! Oottelen sen puperteettii, eiköhän se siitä!