Joskus minä Aino A. Ahne pääsen mamman kanssa kahdestaan mestään. Se on hienoo, kun ei tarvii vahtii molempia - Waldo mennä haahuilee omia polkujaan ja mamma talsii, missä talsii. Saan juosta niiten väliä koko ajan. Se ressaa.

Tänään me vietettiin kuiteski naistenkeskeistä laatuaikaa; etsittiin muka sieniä, mutta ei me löydetty kuin pari kantsunpoikasta ja haperoita.  Mamma sano, ettei se kerää haperoita, yks perheessä riittää. Mahtoks se itteään tarkoittaa? Istuskeltiin määttäällä, popsittiin nameja ja kateltiin vaan. Vaiks kyl mä sitten juoksinki tosi paljon. En mee kummiskaan kauas mammasta, kun en haluais kadottaa hyvää mammaa.

Voi kun pääsis taas pian haperomettään!