Me lähdettiin eilen mamskun kanssa vähän pohjoiseen eli Yläneelle. Autossa mä en meinannu saada unta, kun tiesin, ettei meillä oo yhtään Yläneen valuuttaa. Mä olin siellä apout vuosi sitten jo niin, että melkein muistin, mihin ollaan menossa, mut Aino veteli sikeitä häkissään aavistamatta yhtään, millaisia seikkailuja meillä on edessä.

Me tultiin sit perille ja kun se mun kavereitten huvila on metsätien päässä eikä sieltä pääse autoteille oikein millään ja sen tilan ajotielläkin on portti, joka autolle pitää avata, niin me päästiin hetin vapaiks. Ennenku me ees käytiin moikkaamassa isäntäväkee, me juostiin Ainulin kans Pyhäjärveen. Sit ku meidän tassut oli kivasti kuorrutettu hiekalla, me mentiin sisälle. Mamsku päästi vain voihkaisun, kun se näki ne railakkaat räsymatot ja meni heti ulos. Häpes kuulemma. Höh. Hiekkaa se vaan oli!

Tossa kuvassa me näytettiin perävaloo porukoille ja juostin sitä hiekkarantaa ees  taas. Enemmän kuiteski ees kuin taas. Me varmaan pari tuntii paineltiin menemään ja mammalla oli pilli kaulassa roikkumassa niinku melkein aina, jos me ollaan vapaina. Me tehtii yhessä vuorokaudessa varmaan sata luoksemenoa ja kaikista me saatiin palkkaa. Muuta me ei kyllä sit oikeen saatukaan ja mä kuulin kun mami sano sille mun emäntäfrendille eli Arja-tädylille, et nälkä on paras opettaja.

Alakuvas me mennään luokse.

Sinne oli yks Sami, jonka mami tuntee, mut mä en valitettavasti, tehny aiemmin viikolla hiekkalinnan, jossa oli aarre. Kuvassa se aarre näkyy.

Ja uskokaa tai älkää, mut me väsyttiin ja alettiin vaan oleileen. Vähän sattu jo tassuihinkin ja lihakset kipeyty, kun me ei olla juostu piiitkiiin aikoihin niin paljo. Nois kuvis me ollaan väsyjä jo.

Mamma on niin varovainen nykysin, että meillä oli koko ajan pannat kaulassa. Sit kävi ilmi, et siellä ylähuvilassa asuu sen Arjan papi, joka on eläinlääkäri, vaiks kyllä jo hyvinki eläkkeellä. Se oli varottanut mammaa, että vaan viiden kilsan päässä oli susilauma käyny viikolla lampaitten kimppuun. Ei ihme, et niitä luoksetuloja tuli reenailtuu. Mä ihan vaan piipahdin naapurimökin pihalla ja heti pilli soi! Ei hetken rauhaa ollu, mut kun meille tänään luettiiin Turun Sanomii, ni mä aloin snaijata, et miks näin oli.  Loppujen lopuks me tapeltiin leikisti Ainon kaa paljon.

Ja me löydetiin sieltä hiekasta toinenki aarre, mut me ei kerrota, mikä se oli.

Mä hokasin jossain vaihees, et semmonen leikki on kiva, kun mä peitän Ainon hiekalla. Täs se on kivaa.

Tänään kun tultiin kotiin, mamma pesi heti hampaansa, kun se sano, että niissä narskuu hiekka. Sen siitä saa, kun suukottelee hiekkaparsoneita nenulle.

Meillä oli kyllä ihan järjettömän kivaa siellä Pöytyän Yläneellä (tossa kohtaa mamma nauraa - nää kuntaliitokset on sen mielestä hassuja). Nyt Ainsku vetää lonkkaa ja mä meen kaveriks. Ollaan kyllä yliväsyjä. Kiitti Arja -tätskyllle, Jukalle ja Ikku-papalle vieraanvaraisuudesta, mä kun olin saunassakin eka kierroksella kauemmin kuin mami! Mä oon hiekkaparsonin lisäks saunaparson. Aino on nynnerö, se kyyläs saunan oven takana. Vaiks olis saanu Aito -kuikaasta (vai onks se kiukaasta?) tosi ihqut löylyt. Mut ei löylynlyömältä niin hirveesti voi odottaakaan.