Jänispassissa
Jäniksen metsästys alkaa aina syyskuun ensimmäisenä päivänä ja jatkuu helmikuun loppuun saakka. Kokenut metsästäjä tuntee tarkkaan jäniksen kulkureitit, jotka pysyvät lähes samoina vuodesta toiseen. Metsästystilanteessa pyritään näkemään ajettava jänis ja kuunnellaan ajokoiraa (http://www.luonnossa.net/metsastys).

Meiän mamma sanoo, että niin kauan, kun mettästäjät vain pyrkivät näkemään jäniksen, se käyttää meidän päällä huomioliivejä metsässä oltaessa. Mistä sitä tietää syyskuussa, jos vaikka mettästäjän päässä naksahtaa ja se sanoo ittelleen, että katos, jänö on jo talvipuvussa ja ampua päsäyttää jonku meikäläisen tapasen viattoman luontokappaleen? Vaikka aika viaton se pupukin taitaa olla - pääsääntösesti. Luulisin ainaski.

Tänään sitten mentiin sellaseen paikkaan, että liivit puettiin päälle. Ainosta tuli punikki tatti ja meitsistä voi tatti. Sieneen kun virallisesti mentiin. Tattista vaan tästäkin!

Meillä oli kivaa, kun mamilla oli eväät mukana. Istuttiin koko porukka jäkälikössä ja syötiin voikkarii. Oli hyvää vuohenjuustoo siinä päällä. Metsässä on kivaa, koska kotona ei koskaan saa vuohenjuustoleipää.

Tehtiin pienii retkii siinä kun mami puhalteli kiivettyään ihan vähän.

Mamma suoritti sitten sen normaalin eksymisen. Kun yks oja siinä mettässä on ylitetty (ja sen on kai aina pakko ylittää), mammalla menee pallo hukkaan. Hauskasti se yrittää olla ihan tyyni ja viheltelee meitsille ja Ainolle.

Sitten se kaivo puhelingepsin taskusta ja sano, että tää on helppo nakki. Haha, siinä kartalla näky, että ollaan Liedossa. Siinä kaikki! Lähdin sitten omille poluilleni ja jätin muidut oman onnensa nojaan. Ainolle oli kai sanottu, että mennään autolle, niin eikös se pahus ottanut seuraavan risteävän polun ja juoksi mamman edellä suoraan autolle. Typerä likka - oltaisi voitu seikkailla vielä vaiks kui kauan.

Sienii oli vähän hintsusti, vähän kuitenki reenimateriaalii kantsun hajuerotteluun ja neljä suppiloo. Sit näitä koivunkantosienii, joista mamma meinas, että kattellaan vaan, ei syödä, kun ei olla varmoja lajista. Mut lahossa koivussa ne kasvo, sanoisin.

Niin kai on pare.