Mä olen parii nassuläiskää lukuunottamatta lumivalkoinen, kuten kaikki mun fänit tietää. Tänään mamma katto mua, kuunteli radiosta jotain biisiä, jossa sanottiin, että "rakkaus on lumivalkoinen".  Mum miälestä siinä kappaleessa on tosi hyvät sanat. Sitte mamma vaan totes, että "niinpä" ja tuli pussaileen mua!. Viisas mamma, joka on ymmärtänyt jutun juonen.

Aino tosta tykkäs kyttyrää ja meinas, että nyt on asia vähän mustavalkosesti ajateltu. Totta sekin, tollanen yin ja yeng -rekkukin niinku se on ihan kiva ja mamille varmaan rakas. Vaiks onki laiska sohvapottu.

Ai niin, meinas unohtua yks juttu. Eno kävi hakees tänään muden ja papin johonki. Kun ne tuli takasi, ne haisi koiranpennuilta!! Yöööök! Mulla on semmonen kutina, että pian suvussa tapahtuu; ettei vaan eno ottas itelleen omaa kaveria? Hirvee piina tällanen.

Aikuiset supisi jotain tän kuun vimppa päivästä. Pelottaa...