Eilen kävi sitten niin omituisesti, että mamma otti vain minut mukaan ja me lähdettiin autolla jonnekin. Mentiin sitte Jukka-enolle enkä mä oikein mitään pahaa aavistanut. Siellä pihalla oli kuiteskin Jukkis sen hajun kanssa, jota mami on kantanut mukanaan jo jonkun viikon. Se haju oli pienenpieni koira Otso! Mä päätin heti, et katon sitä vähän ylhäältä alaspäin. Tältä se näytti (kuvan ottanut Jukka-eno).

Me mentiin heti sen olkkariin, jossa oli aika paljon virikkeitä. Koska mä en kauheesti välitä pennuista noin leikkikavereina, menin nuuskimaan niitä virikkeitä. Tässä kuva osasta niitä. Siis osa. Nalle spagetinkeittokorissa ja sillee (tämäkin kuva on Jukalta).

Noo, kun olin nuuskimassa, tuli tämä pieni pentele satakymmenen lasissa ja kävi kimppuuni. Ihan kaheksaa viikkoa ei oo jätkällä ikää! Selätin sen sitten ja kaikki pelästy kauheesti, mutten mä sitä vahingoittanut. Me mentiin sitten kaikki keittiöön ja sain ottaa Otsolta namin pois. Sen jälkeen menin maate ja kattelin vaan, kun kaheli touhusi. Vähän otti päähän, kun se koko ajan kiipes mamin syliin ja oli niinku ois omistanu sen! Mua kohtaan se käyttäyty suht' kunnolla ton eka episodin jälkeen. Kaverilla on ihan uskomaton luottamus itteensä.

Meni kuitenkin ihan hyvin ja voi olla, että meistä tulee kavereita, kunhan Otso vähän kasvaa. Sitä ei saa vielä potkia eikä heitellä niinku Ainoo. Pakko se on ymmärtää!

Olin ihan väsy, kun tultiin kotiin ja mami alko Ainon kanssa laittaa ruokaa. Tässä mä oon ihan poikki.

Ja tässä Aino laittaa ruokaa tapansa mukaan nenä pitkänä.

Meidän mummi joutuu kyllä aikas koville. Siellä mummolassa kun on lakkaamaton virta koiria tulossa ja menossa! Mutta mitäs sanoo, että rakastaa koiria ja hevosia! Ja kyllä se tykkääkin, ainakin meitsistä. Ois ilonen, ettei sen kakarat oo hankkinu hevosia, jotka sit tulis ja menis siellä kuin kotonaan. Siinä menis matot vielä enemmän kasaan kuin meidän käytössä.