Nyt tämä homma alkaa mennä jo ihan yli pienen koiran ymmärtämiskyvyn. Mun parhaan naapurikaverin eli Peukun emäntä loi niin paljon lunta, että aamulla tuli bambulanssi sinne. Olin ihan hättää kärsimässä, koska olin just sen luona, kun se pambulassi tuli. Kuulin, kun Peukku haukku sisällä hädissään ja mulla oli ihan kamala olo niinku mammallakin. Se pampulanssiparisunta ajo sen auton umpihankeen, johon se jäi jumiin. Sit mut vietiin kotiin ja mamma haki jotain kumimattoja sen auton jonku vetävien pyörien alle. Ja kukaan ei tienny, miten Eila -tädillä menee.

Onneks kyse oli mamman mukaan vaan ylirasituksesta ja Eila-täti toipuilee. Oli kieltäytynyt lähtemästä sairaalaan, kun on Peukku ja jotain kissaelukoita siellä. Vaiks me ollaan mamman kaa vannottu, et Peukku ja kisut on hoidossa, jos jotain käy.

Olis pitänyt mennä mummolaanki lumihommiin, mutta ei me sit voitu. ONNEKS on Pikkupikku-Otso, joka junailee niitä hommia siellä päin. Mammalle soitettiin, että mummin pihalla on tumma koiranpentu ja vaalee gimma. Ne luuli siis, et siellä on mamma ja ihmetteli koissun värinmuutosta. Hihi, ei ollut mami, vaan Kikka-täti.

Otso on niin nuori, että tollanen vastuu vetää voimat pois. Se on ihan ymmärrettävää ja toi kuva varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Eikä se eilenkään mitään helppoa ollut!

Se on mukava tietää, että lähellä on toinenkin sitkee jannu, joka pitää mummista huolta. Katotaan, mitä huomenna tapahtuu - huhhuh! Ties, vaikka satais vettä!