Me parsonithan ollaan ketunmettästäjiä, kaikki sen tietää. Mutta kuka tietää, et meidän Aino ei mee minkäänlaiseen luolaan, johon ei mahdu myös mamma. Se menis vaikka manngeeetnikuvaukseen (meniks se noin?) mamin kaa, mut yksin ei kyllä mee ees pihan lumiluolaan.

Mamma väkräs meille sellasen luolanpätkän, kun se luuli, et on suojalunta, muttei sit ollutkaan. Siit luolasta tuli räpellys, mut huomenna sitä korjataan. Kivaa siellä oli ja mä näytin Ainolle, miten sinne mennään...

...ja miten sieltä tullaan...

Mä oon ihan sata, et Aino pelkäs, et se jää peppulistaan kiinni luolaan eikä pääse pois vaiks siellä toisessa päässä ois ollut aukko, josta livahtaa ulos. Kai se vähän syystäkin pelkäs.

Ei tolla pyllyllä joka luolaan mennäkään, siinä mielessä viisas likka.

Sitten se oli taas pää painuksissa ja sitä riepo, kun sen lelukin oli siellä luolassa eikä se uskaltanu hakee sitä pois. Ja taas kaikki sääli sitä, niinku aina. Ainuksipainuksi-rassukkapassukka. Se pimu tekee tosta show'n, mä oon ihan sata. Sen sisässä asuu pieni, ärhäkkä terrieri, mut se esittää tollassta reppanaa.

Silti meil oli hurjan kivaa pihalla. Huomenna mennään taas luolille!