Tämä oli siis aihe eiliseen tottikseen. Muun muassa - olihan siellä muutakin. Meillä tää toppi skulaa sillee, että mamsku sanoo "odota!" ja siihen pysähdytään. Mun tapani on nuuskia pisiläiskiä siinä kadunkulmassa pysähtyessäni, mut vähän jälkeenjäänyt pikkusiskoni Aino pysähtyy kuin shokin saaneena. Kummallinen mimmi. No, kuiteskin tää on pelittänyt ihan hyvin, mut eilen mun olis pitänyt reakoida siihen odotajuttuun ihan toisessa ympäristössä eikä yhtään kadulla. Ei tuu mitään, sanon minä!

Me kuiteski jouduttiin tekeen sellasii reenei, joissa piti jäädä stoppiin vaiks emännän taakse ja jos vahingossa pysähdyin, sinne lensi namii ja sain vapaa -vihjeen.

Kattelin niitä kavereitani siellä muutenkin. Se Hessu Hesander, joka on ihan kakara setteri, sättää ihan hirveesti. Mä jopa yritin olla sille ystävällinen, mut se kohkaa ihan simona. Sille annettiin vähän uudet ohjeet ja tuntu, niinku ois opit pikkasen kolahtanu setterinuppiin, joka niin hauskasti nököttää sen päälaella. Luulis, että tollaseen nupeloon oppi istuu ihan tuossa tuokiossa. Niin hauskasti koholla!

Sit, mun ONNEKSENI siellä oli taas Pilke mukana (isovillakoira). Mä sain reeneihinkin lainaksi sen lempparipehmoleijonan! Se on noin 10 senttii pitkä ja normaalioloissa olisin repinyt sen kahtia yhdessä sekunnissa, mutten voinut, kun se on Pilken lempilelu. Jotenkin musta tuntu, että sen Pilken pikkuemäntä tykkäs mustakin. Ei ihme, oonhan aika charmantti jannu!

Ai jaa, ja se Jekku, brassi rodultaan! Jekku on hieno jätkä enkä viittinyt enää sille sen kummemmin uhitella. Huomasin vaan, että sen emäntä anto namii sille niin, että Jekku nousi ylös ja tuki itteään etutassuilla mammaansa. Sit se tietty hyppii koko ajan, kun pitäs jotain tehdä. Jos Jekun mami oppis antaan sen namin vain, kun Jekun jalat on maassa, se lopettais ehkä sen hyppimisen. En tiä, mut itelleni kävi kyllä niin. Mami alko keljuilla ja alko suunnata sen namin alhaalta päin mun suuhun. Turha siinä sit enää on hypellä.

Jekku nro 2 Spanieli on vähän niinku meidän Aino! Se palvoo emäntäänsä ja hauskasti komentaa sitä antaan namia. Jekku istuu kuin tatti heti kun aihetta (sen mielestä) on ja pakkohan poitsua on palkita. Senkään kanssa en enää viittinyt rähjätä.

Kivaa siellä oli ja me tehdään nyt reenejä kotona. Mamma oli tänään Ainon kanssa lenkillä ja oli muka tehnyt sen jutun, että eteen heitetään nami, annetaan Ainon juosta sinne ja sitten sanotaan "odota!". Eikös prkl heti topannu ja saanu siitä palkan mammalta eli takaapäin. Jos Aino tollasen hallitsee, mä teen sen vasemmalla tassulla. Ja tää on tosi. Eli reenaamaan.

Täs kuvas mamma yritti maalata yhen kaverikoiran kuvaa, mut siit tuli näin huono. Siit tehdään uusia versioita, jotka ystävänpäivään mennessä on varmaan okei. Toivotaan, et mamin pensseli löytää sen oikeen tastin vai onkse tatsi.