Tasasivuinen kolmio on kolmio, jonka kaikki sivut ovat yhtä pitkiä. Tasasivuisen kolmion kulmat ovat yhtä suuria, suuruudeltaan 60°.

Mä sen heti tajusin, että tasasivuinen kolmio on kolmio. Silti mut vietiin taas tänään kouluun ja kun mä edellisen kerran jännitin ihan kroppa kankeena, niin nyt juoksin sisään jo mamin edellä. Olinkin tällä kertaa oikeesti rento enkä vaan näytön vuoksi. Ja nälkäinen. Mammalla ei ollutkaan nakkia repussa, vaan lauantaimakkaraa. Se voittaa vielä maksanpalasetkin. Niitä harvoin kyllä saan, kun mamman kädet suttaantuvat. Ei harmita, jos saa lauantaita.

Oli tosi kiva nähdä Pilke, heittäydyin jo odottaessani kurssia vahingossa selälleni ja kaikki sai hiplata. Oli aika hienoo, kun tutut morjenstelivat!

Me reenattiin luoksemenoo. Meni ihan hyvin, paitsi että kerran prakas hermot sen Hessun kaa, joka oli ihan lähellä mamia. Ajattelin poiketa antaan sille köniin, mut en sitten päässyt aiheeseen kiinni. Hessu on ihan nuori setteri ja mun pitäis vähän päästä sitä koulimaan miesten tavoille. Se ei ees päässyt haisteleen mua - ois voinut hoksata, ettei meitsistä oo enää muuta kuin konsultiksi.

Sitte reenattiin luopumista. Mä oon päättänyt olla valmis luopumaan kaikesta muusta paitsi mammasta, papista, Ainosta ja rakkaudesta. Ihan helposti voin luopua kaikesta muusta. Paitsi vapaana juoksemisesta, mummista, enosta, tädeistä, niitten koirista, ruuasta jne. Kaikesta muusta luovun heti. Paitsi en Peukusta, naapurin tädistä, Eeva-mammasta, enkä oikein mistään.

Mun ope (myöhemmin myös Ainon), Seren Tuija, käsitteli mua jotenkin tosi ihqusti. Tykkäsin olla siellä eikä tullu konhvlinketeja missään kohtaa. Mä tosiaan toivon, et saan käydä siellä kauan. Pissikielto siellä hallissa on, mut ku en oo enää niin kova merkkaamaan, sekin asia on ollut tähän asti hallinnassa. Mut mistä sitä koskaan tietää, joskus voi olla pakko merkata joku tärkee kohta.

Kaiken kaikkiaan, vaikka on ikävä mun entistä opea Isaa, oon onnellinen, että päädyimme Tuijalle. Mamma ei helpolla anna remmiä kädestä, mutta nyt jo anto mun olla siinä pitkässä liinassa Tuijan hoteissa.

Vaan naurattaa, kun meidän kotistyranni Aino menee tokoileen. Siitä tulee ylihauskaa ja jonku pitäis olla viedoimassa sitä. Meidän toope Aino, joka tarvitsee kymmenen kylmäharjoitusta tuolille hyppäämisessä, mutta hyppää mamman syliin kertaakaan epäröimättä. Siis kun mamma seisoo. Se on mammavani. Oon määki mut sillee miehekkäästi.

Ois ollut kuviaki, mut mun kamera jäi mummolaan tänään. Oli kai kiire pois, kun joku arkkitehti oli juttelemassa mun mummin kanssa

Kuvat laitetaan sitten toivottavasti mun huomiseen plokikirjotukseen, jos mamma vaan viittii vähän auttaa.