Meidän mammalla tota huumoria piisaa! Vitsi, että tänään harmitti, kun se meni alas pukeen itteään ja me joteskin Ainon kaa luultiin, että se lähtee yksin johonkin. Oltiin jo surullisii ja Aino viritteli kielenkantojaan päästääkseen sydäntäriipivän kiljaisun.

No eikö se vetänyt rotsin päälleen ja kajautti alakerrasta "Aikku ja Waikku, nyt mennään!" Jukupliut, se olikin lähdös mummolaan ja vaikka toi kutsuminen oli apsoluuttisen herjaava, me rynnättiin rappusille saamaan vermeet niskaan! Harmitti kyllä, ei tollaseen kutsuun ois saanu reakoida. Tossa alakuvassa me vielä löhötään, niinku ei mitään olis. Mummielest me ollaan aika södejä tossa. En tiedä, mitä muut ajattelee.

Noo, sitte mentiin oplikatooristen kuvioiden kautta mummolaan ja Aino sai juosta vapaana Otson kanssa lumihangessa. Olin katkera. Niinku hylje se sitten pänkäs sieltä umpihangesta ja juoksi mummin avaamasta ovesta sisään. Pölhö, mä olisin heti hilpassu pihasta vähän reissuun, jos ois tommonen mahdollisuus annettu.

Otso on jo yhtä iso kuin Aino ja se haastaa koko ajan tappeluun. Tänään Aino päätti näyttää sille, mistä kana pissii, mut älkää luulko, että pikkujäbä ois ollu milläänkään! Ehei! Kun mä pääsin kehiin, se tuli nyrkit pystyssä heti kimppuun. Uskokaa vaan, sen esi-isissä on joku pokseri. Koko ajan hosuu etutassut sojossa!

Vähän se kakaran kanssa peuhaaminen käy voimille. Otso veti rennoks kotonaan näin:

Ja me otettiin jo kotimatkalla aika rennosti. Vähän melkein hävettää, kun mun pitäis sentään kytätä ikkunasta tota mamman ajotouhua ja varsinkin sitä, etteivät ulkoilevat  koirat hyökkää Ainon pienen auton kimppuun.

Ippä on laittanu mulle sellasen turpa- vai onks se turvavyön tonne taakse, etten mä poukkoile eestaas, kun mami kaahaa. Ainolla on Ellullta ja Markolta saatu häkki, minne se aina oikeesti haluu. Mulla on muuten huulipunaa sitten tossa selässä. En oo siis mikään white-tan-rosa-russeli oikeesti. Mamma pahus yritti nostaa mut autoon mut mä hyppäsinkin ite. Meni mamilta nenä vinoon ja mä sain ton läikän selkääni. Ymmärtäis nyt jo, et me osataan hypätä. Paitsi Aino, joka kylmäharjottelee kymmenen kertaa ja sit pyytää mamia apuun.

Se oli tämmönen reissu. Jotenki tuntuu, et mamman pitäis vähän reenata meiän kanssa nyt. Katotaan, viittiiks se!