Tänään oli sit taas Otsukan väsytyspäivä. Ajettiin mummolaan ihan tohkeissamme ja tiedettiin jo mennessä melkein, että pian taas sattuu ja tapahtuu. Ainakin sattuu; Otsoa niskaan.

Olin kuiteski aika kohtelias tervehtimisoperaation jälkeen ja annoin Otson haastaa mut. Tässä mä odotan, et se tulee haastaan.

Nyt tässä alakuvassa näkyy, kun se tuli kerjään pöllytystä.

Korvasta veti, prkl... Anteeks mami, emmä pärise enää.

Sit me huomattiin, et Aino oli "unohtunut" autoon (oli siellä lämppäri päällä) ja eno kävi hakees sen. Tässä se yrittää soittaa ovikelloo, mut ei se ylettyny.

Se tomppeli ryntäs sisään ja suoraan mamman syliin, ei ollut Otsoo ja mua näkevinäänkään. Et kuin se voi olla tommonen epäterrieri! Se on kottonen ja sillä selvä! Noo, tuli se sitten antamaan Otsolle selkään ja sepä vasta häijy onkin, kun oikein leikkisäks heittäytyy!

Lopuks me rauhotuttiin, muut pääsi syleihin, mut tosimiäs eli meitsi jatko puruluun kaluumista lattialla Mummin jaloissa. Se oli siinä sitten.