Tämä Suomeni maa on muuten kiva, mutta kesät on liian kuumia ja talvet liian kylmiä. Miten mä saisin porukat tajuun, että jossain olis asiat toisinkin? Talvella kukkis pukainvilleat ja joulutähdet, kesällä rehottais kaikki. Vettä lähellä, et pääsis uimaan ja sellasta. Ei ne tajuu näköjään yhtään mitään.

Aikku Ainuli sai eilen fleecetossut, se nyt sit jotenkin tekee ne aamu- ja iltalenkitkin. On kyllä niin naurettavan näkönen töppösissään, et melkein kandeis mennä vaan pimeessä ja mami sais laittaa vaiks papin vaatteet päälle, niin sitä ei tunnistettais. Itse en pitkiä lenkkejä tee paitti näin iltapäivällä, kun toi arjonko vähän lämmittää.

Noo, se siitä - kai meidän jengi joskus ymmärtää muuttaa meidän kans pois täältä.

Oltiin - yllätys, yllätys - mummolassa tänään. Oli Eija-tädylin nimpparit, joita sitte juhlittiinkin oikein pitkän kaavan mukaan. Oli kakkua ja sitä sun tätä pullaa pöydällä. Mä en saanut kakkua, mut kattokaa, kuka on jo kaula pitkänä siellä.

Ihan tyypillistä ja niin väärin (koska mä en tykkää olla sylissä), mut kun Kikka-täti on ihan onnesta soikeena, kun se saa lulluttaa meitä, niin porukat antaa sen tapahtuu. Mummola on poikkeusalue, jossa saa nauttia vaiks mitä. Tota suklaata pussukassa oisin mäkin syönyt, mut sitä ei kukaan meistä koissuista saa koskaan. Se on väärin.

Kun Kix lullutti Ainoo, me otettiin olkkarissa pienet painit Otson kaa.

Koska mä oon tämmönen hillity kentlemanni, mä siirryin pöydän alle kuunteleen, kun muut kälkätti ja nauro tyhmille jutuille. Pureskelin tota Otson omenapuunoksaa (Otso, metsän omena - haha). 

Jossain vaiheessa Otsupotsu näykki mua siihen malliin, että piti näyttää sille, mistä kana pissii. Tossa alakuvassa mä näytän.

Sit Aino putos kärryiltä ja vaan ihmetteli ihmettelemistään.

Lopputulos kotona oli sitten tämä. Aina se lasten kanssa riehuminen vie voimia. Isovanhemmat sen tietää parhaiten.