Do dii! Nyt on meitsipoika sitte arkitottelevainen!

Kurssi on käyty ja täytyy sanoo, että opin ainaski oleen vähän iisimmin kavereitten kanssa, rauhottumaan, kun mitään ei oo menossa mun kohdalla, ottaan mammaan katsekontaktii ja semmosii. Kavereita tulee melkein ikävä ja varsinki sitä Pilkettä, joka on maailman varmaan ihanin ilopilleri isovillakoira! Pilken pikkuemäntä antoi mun mielestä parhaan yhteenvedon oppimistaan asioista.  Joskus voi vaan ällistyä pieni koirakin.

Mä kuulin sitten, kun mami jutteli open kanssa ja ne sopi jostain jatkosta jotain alustavaa. Eli must ei ikinä tuu ylioppinutta - aina vaan jatkuu hommelit.

Aino oli alkuviikost ollut kanssa siellä jossain tokossa. Se typerys oli tietty taas mielistellyt mamii ja killittänyt vaan sitä ja yrittänyt vaikka mitä tykötekemistä. Se oli saanu tehdä luoksemenoja ilman liinaa ja semmosii. Se mimmi ei ees tajuu, et se on terrieri ja vielä parson ja vielä puperteetissä. Ohhoh, mitenkähän mä pärjään tollasen pinkon kans?

Sit on vielä toi kilpailija Otso, joka tossa alakuvassa pänkää tädylin sylkystä syömään muhvinsia. Mokoma saa istuu kaffepöydässä sylissä! Meitsille sanotaan tylysti "alas!",  jos yritänki kurkkii sinnepäin. Me ollaan mummolassa tossa.