Mami järkkäs, et  mä pääsen kerrankin remmiin tässä plokissa. Luin noita Waltsun räpellyksiä ja totesin, että voi jestan poo! Sehän solvaa mua jutussa kuin jutussa. Jos tän oisin tienny, olisin purru sille sata reikää kaulaan. Turha sitä nyt on hätyyttää, näyttää aika rauhalliselta ja siitä pitää nauttia.

Minä, Aino A. Aflecht (toi A. tulee sanasta ahne) käyn nyt koulua. Se on erittäin mielenkiintoista ja siellä tapaa muitakin opinhaluisia. Mä nimittäin oon innostunut, koska oon päättänyt, että mun elämän tarkoitus on syöminen ja rakkauden kalastaminen. Molemmissa olen jo aika hyvä, mutta toi kalastushomma tuo mukanaan sitä sun tätä.

Tänään mentiin mamin kans kouluun. Siellä on kaikenlaisia kavereita, mutta olen varsinkin jätkien suhteen melko epäluulonen. Musta tuntuu, että ne kattoo mua "sillee" ja siihen mä en todellakaan oo vielä valmis. Siellä on pikkupikku-villakoira, jonka kanssa päästiin jonkinlaiseen yhteistyöhön, sit siellä on irlanninterrieri, joka on tosi komee, mut ihan kakara ja sit yks vesikoira, jonka kans me tehdään jutskii vähän yhteisymmärryksessä - sen aaltopituus täsmää mun sellasen kanssa. Mikä se aallonpituus on, se pitää vielä selvittää.

Tänään duunattiin sitä, et mä pysähdyn, kun mami sanoo "seis!" ja se jatkaa matkaa. Se oli pahin osuus, koska jos mami jatkaa matkaa, mäkin jatkan. Vaiks takana olis mitä hyvää, johon pitäis pysähtyä. No, me saatiin reenata ihan kahdenkesken ja sillon mä uskalsin pysähtyy ja rynnätä sen taakseheitetyn namipaketin kimppuun. Tajusin mä sen sit aikas pian.

Harjoteltiin viellä sitä, että jään "maahan" ja mami häipyy. Annoin sen mennä aika kauas. En nyt mitään 15 metrii, mut melkein. Mami sai mennä, tulla (täytyy silläkin olla vapauksii!) ja sit vasta antaa mulle namin. Annoin sen kiertää mut selän takaakin ja tulla siihen mun sivulle. Miten sille sais iskostettuu päähän sen "sivu!" -vihjeen? Pitää vuntsii, koska sillon aina tulee namii.

Muuten on ollut melko mälsää ulkoilujen kans. Mä kieltäydyn kävelemästä pitkään, kun mun tassut jäätyy ja Waltsu näkyy tekevän saman. Näin ikkunasta tänään, kun se löi peppun penkkiin ja kieltäyty menemästä eteenpäin.  Siispä me revitään tää hauskuus lököttelemällä sohvalla niinku täs kuvas näkyy.

Välillä mami tulee namipurkki kädessä ja sit reenataan. Millon mitäki, mut tänään me reenattiin eka kerran niin, et me molemmat oltiin hommissa. Ei se hyvin mee, mutta mä kyllä tajusin, mistä naksautettiin. Siitä, että mä menin häkkiin vapaaehtosesti. Mami kuulemma tarvii sitä, kun me reenataan olkkarissa. Häkkipäkki ei saa olla mikään rangaistussiirtola, sanoo mamma. Eikä se ookaan, kun siellä on ihana täkki, jossa voi möyriä, lelujakin joskus ja kun sinne menee, sataa namskuja! Juku!

Lisäks me tehdään semmosia "anna mamman mennä" -reenejä. Se kutsuu niitä jotenkin jättämiseks tai sellaseks, mut mun tarkotus on saada mami niin pitkälle, että se menee musta poispäin, saa tulla takasi ja sitten se saa antaa mulle namskun. Siinä on mamille palkkaa!

Oli tosi kivat reenit tänään, kiitti Tuija-tädille ja kavereile! Ai niin, vähänkö mulla palo hihat siinä loppuvaiheessa, kun olin jo ressannu itteäni opettamalla mammaa yli tunnin (kun me aloitettiin jo ennen oppituntii) ja sit se collie-jäbä alko tuijottaa mua. Mahtoks se jotenkin ihastuu mun tähän ulkoseen hapitukseen? Mä pistin hampaat irveen ja syöksyin sitä kohti ja vain mamman pitämä talutin esti pahimman mahdollisen. Näin jälkeenpäin, taisin vähän ylireakoida. Kai sitä kattoo saa, kun ei koske?

Waltsu köllötteli papin kans kotona ja naureskelee mun opinnoille. Luulee olevansa joku eikä tiedä, että ens kuussa alkaa taas sillekin totuus valjeta! Hehe, mä on sitä edellä näissä kouluhommissa! Toivottavasti joskus saan taas aikaa kirjottaa plokiin. Tossa alakuvassa näkyy, miten Waltsu köllöttää, kun on näin kova pakkanen.

Siin on mamikselle vilttiä kerrakseen. Kaakaokuppi nenun edestä vielä puuttuu!