Eilen oli siis sunnuntai eli lepopäivä. Noo, se on parsonporukoissa aina suhteellinen käsite, mut kyllä se alko ihan iisisti. Papi ja Aino alottelee päivää tossa. Aino kattoo sen näkösenä, että mee pois sen kameras kanssa, me nukutaan vielä.

Ei silti, olin mäkin siinä naapurifamilonin alla vielä melko rentona!

Aamukaffen jälkeen mami otti Ainon ja hilpas johonki ja mua otti raskaasti kuuppaan. Ne oli käyny mettäretkellä kahestaan ja oli niin leuhkoja jälkeenpäin.

Iltapäivä menikin taas levon merkeissä, kun papi on aikas blunssassa - vai onkse flunssa? Mä lupasin vahtii niitten unta, kun en ollut päässy mettäänkään väsymään. Alakuvas mä vahdin molempien nukkumista.

Mun vahtimiseen kuuluu napakka ihmisen päällä tallustelu ja pikkuhaukku aina, jos joku uskaltaa meidän talon ohi. Siitä ei tykätty, vaikka se on tehovalvonnan merkki.

Tänään oltiinkin sitten jo mummolassa ja Ainosta tehtiin se susi, joka söi Punahilkan. Tossa se on susi.

Siellä oli aika kivaa, Otson kanssa päätettiin kerätä kaikki matot nippuun ihan kerralla. Sitten syötiin kuivii kananpaloi raks-raks ja kotimatkalla vedettiin jo unta kuulaan, vaikkei oo ees lepopäivä. Huomenna on varmaan mun juoksutuspäivä, mä oon vakuuttunu siitä. Kiva.

Niin joo, Otso oli kans väsytetty eilen niin, ettei se meinannu koivillaan pysyä. Tässä se ottaa torkut sen jälkeen.  Otsukka on järkännyt karteroopin alle itelleen rauhaisan nukkumapaikan.