Jaa-a; taas on viikko vierähtäny ja meitsi on viisastunu, aikuistunu ja tullu yliviksuksi melkein.

Maanantaina oltiin mummolassa (kas!), mutta Otsukka ei ollu kun sillä oli pekkaspäivä. Pöh, mulla ei oo pekkasii. Työsopimus tehty ihan pieleen näemmä. Mut onpahan lyhyemmät työpäivät.

Iltapäivällä tuli Elina-täti käymään ja sai mamman ihan sekasi. Me käytäydyttiin Ainon kans ihan epätavallisesti noin niinku hämäysmielessä. Hauska nähdä, kun leuat loksuu. Ekaks mentiin moikkaan Elluu ihan niinku kuuluu, hypittiin ja pusuteltiin. Sitten mä avasin hämäyskisan ja marssin oman punkkaani lepäilemään. Aino puolestaan hyppäs sohvalle ja alko kuunnella aikuisten juttuja. Aina kun sitä katto, se laitto korvat taakse ja heilutti häntäänsä. Eli oltiin ihan omituisia parsoneita. Käyttäydyttiin siivosti! Hehehe!

Tiistai oli normipäivä, ei tehty mitään erikoista kai. Juu, mutsi hyppi kaupungilla ihan epätoivosena ja me oltiin himassa kiukkusina. Se haki lahjaa mummille. Yks paha pöytäliina, jota ei löytynyt Ikeasta, ei Kodin Ykkösestä, mut melkein viiminen tuote, joka oli Hemtexin lopettavassa liikkeessä toi yllättävän helpotuksen. Mami sano, että se perustaa ompelimon, joka ompelee pelkkiä pyöreitten pöytien liinoja.

Keskiviikkona mun maailma sitte romahti! Aamulenkin jälkeen pesi mamma kuontaloaan ja harjaili Ainoo. Sitten se laitto Ainon kaulaan helmet!! Helmet!. Voi hyvät hyssykät, kun sit oltiin niiin naisellisii, niin naisellisii. 

Aikkukin oli ihan totinen, kun sitä jännitti, että mennäänks teatteriin vai johonki kaalaan.

Ne meni sit mummin synttäreille ja mua ei otettu mukaan!!!! Ihan sikatörkeetä! Ne sano, että jos Otso, Aino ja mä ollaan Kikan resitenssissä, siitä ei jää mitään jäljelle. T-ö-r-k-e-e-t-ä!

Kivaa oli kuulemma ollu ja onhan sekin tietty hyvä juttu. Ens vuonna ja viimistään, kun mummi täyttää sata, haluun olla eka onnittelija.

Tossa on mummin juhlapöytä. Takana on Leena-tädin kanat ja mamman eka asetelma, jonka se on tehny joskus sata vuotta sitten jollain kurssilla. Kix-täti vaan urheasti pitää sitä seinällään.

Mun on siis nyt vaan koetettava unohtaa se, etten päässy noihin bileisiin. Mä kuulin sit vielä, et Otso oli hypänny pitkän hypyn papin syliin. Siis mun pappani syliin. Kyllä mä sen sitten tänään pieksinkin siitä hyvästä - jätä poika pappara rauhaan sovinnolla, se on mun!

Torstaina eli eilen mulle taas totuus valkeni; mä jouduin koulun penk, eiku lattialle!

Me mentiin sinne tuttuun paikkaan ja nyt jonku arkitottelevaisuuden sijasta mulle alettiin selvittää, että mun tarttis tulla heti mamin viereen oikeeseen asentoon oikeessa suunnassa ja se kiva leikki lähemmäks tulemisesta pitäis sammuttaa. Höööh. Mä tykkään siitä! Mä rakastan suorastaan sitä, kun mami kuiskaa "lähemmäs"! Voi juku - taas meni yks lapsuuden jutska muistojen kammariin.

Alku siellä koulussa oli hieno. Valmiina oottamassa oli jo yks pieni sheltie, muistaisin et sen nimi oli Piiru. Niiiin söde tytsy, että voivoi. Menin heti suukotteleen sitä. Sit oli kaks labbista, nekin tytsyi, mut jotenki aika viksui. Sitten tuli Aatu!! Aatu on göötti ja vast puolivuotias. Mun teki mieli antaa sille heti sellanen pentukurssi, et tietää paikkansa. Mami esti sen ikävä kyllä.

Sitten sisään tuli Manu ja mä luulin, että nyt tulee kakka lattialle, sen verran pelästyin! Manu on bullmastiffi eikä mikään pieni semmonen. Huchhh! Olin aika vaisu ja istuin siinä odotellessa kai vahingossa mamman sylkyssä. Ehkä siks, että se varmaan pelkäs sitä Manuu?

Mami kyllä sit nauro ihan kippurassa myöhemmin, kun Manu sai oman leikkikalunsa suuhun, joka oli minikokoinen, pieni sininen pehmonalle. Manu tykkäs siitä hirveesti! Se ois voinu nielasta sen nallukan yhdellä kerralla, mut se leikki sen kaa tosi nätisti. Mä oisin rikkonu sen nallen heti.

Mä jaksoin tasan puoli tuntii keskittyy siihen kurssiin, sit kaikki vinkulelut ja muut hömpötykset sai mut iknoreeraamaan mamman ihan täysin. Menkööt opettaan muita sivulle-seuraa-istu-maahan. Minä määrään omista asioistani. Nyt ja aina.

Lopuks yks kuva meidän matkustamisesta. Onkohan tää vielä eläinsuojelulain sallima tapa. Mä oon nimittäin turvavyössä kiinni tossa. Ja Ainolle on häkki heilahtanu!