Mä pruukkasin käydä tossa vähän tokoilemassa, mutta mun emäntä ei taipunut mun mielipiteisiin kovinkaan hyvin ja sitte se koulu loppu. Tänään mä koin kaamean yllärin, kun mamma ja Aino tuli illalla kotiin. Aino KÄY MUN KURSSIA!!! Sikatörkeetä!

Ne törkyliisat toi nimittäin kotiin kuvia, jotka ne tyynen rauhallisesti latas MUN tietsikalle. Siellä ne pelleilivät sitten, Aikkukin, joka ei muka tuolille osaa hypätä, vetää korkeetkin esteet hyvin.

Tässä on mun (ja Ainon) luokkakaveri Manu (on 6 kk ja risat):

Manu siinä katsoo, josko yleisössä oleva isäntä tulis jelppiin, kun toi estekin on aika korkee. Sitten se kuitenkin lähti rotuominaisesti rohkeesti hommiin ja hoiteli homman! Ei tarvii hyppii ja yli voi kävelläkin. Varmaan vuntsi niinku mäkin olisin vuntsinu, että miks helkkarissa mun pitää mennä tosta yli - nameja saa muutenkin.

Manu menee ja Tuija tanssii. Aikas järkäle koiraksi, mut sellanen, ku mäkin haluisin olla! Ja varmaan olenki, mut mun voimia ei oo vielä tajuttu sillee. Sit siellä on Tiina, joka on tosinuori tokotytsy. Siitä mä tykkäsin hirveesti, Aino taas pelkää ja murisee sille. Tyhmä Aikku.

Mun ehdoton ykkönen kurssilla on Piitu, sitä mä pussailin muinoin ja siitäkös Aino otti nyt pultin! Nyt uhittelee Piiturassukalle, vaiks se on tosi hyvä mimmi.

 Kuvassa näkee, miten upee mimmi Piitu on! Aino on kade ja aina murisee sille. Se kerto mulle näin. Höh, tyhmä Aino.

 

Tässä Tiina näyttää, että kyllä me hypätä osataan. Pöh, kun se vaan kerrotaan ensin, mitä halutaan. Mun mielestä sen södestä peppulista jo näkee, että hypätty on!

Sit tulee Nella, joka on kai ihan ammattilainen. Ruskeet kirjekuoret vaan vaihtaa varmaan omistajaa. Oli ollut jo vähän kisaamassakin ja mä kuolen kateudesta. Tai ehkä en. Jos mamma ymmärtäis, että mussa on potentiaalia! Nella on ilmeisesti ja todennäköisesti viksumpi ja ihmisen mittapuun mukaan kiltimpi kuin me. Vähänkö harmittaa.

Aino oli hypännyt ton saman korkeuden esteen yli, mikä sille plussaksi lasketaan, mutta kyllä mä vetäisin semmosen metrin korkeen ihan tosta vaan.

Sit tuli Aino kotiin ja halus heti esittää, mitä on oppinut. Yritin pöllyttää sitä sohvalla, mut se lähti samantien esiintymään. Pöh. 

Mun on kai pakko vähän keskittyy noihin opintoihin - ei se oo kovin kivaa, että Aino käy kaks kertaa viikossa ja mua puolhuolimattomasti yritetään kotiopetuksella vähän saada jöötiin. Epistä, sanon minä!