Siis on tosi kivaa olla vähän niinku aikuinen. Mami sanoo, et tosi vähän, mut kuiteski! Tänään mä sain jo aamulla mun herkkuruokaa eli pehmeeks keitetyn kananmunan. Että mä osaan nauttii siitä. Aino hotkasee omansa niin, että kerran sille tuli tunteja myöhemmin paha olo ja se ykäs puolikkaan kananmunaa niin, että keltuainenkin oli vielä paikallaan! Purasis edes sitä munaa.

Mä täytän tänään kaks vee, jos jollekulle tämä ei oo vielä kirkastunut. Oon kokenut pienen elämäni aikana monenlaista. Parhaita muistoja ovat leikkihetket mun systerin Solon kanssa, pahimpia ne, kun mun paras leikkitätini ja "isosiskoni" Susa jäi auton alle. Se kasvattaa tota henkistä puolta kummasti. Vaiks muut ei sitä kyllä huomaa yhtään.

Mä sain lahjojakin. Ekaks oranssinvärisen frisbeen, et mamikin näkee, mihin se lentää ja tokaks aika upeen luun.

Mä kalusin sitä luuta innolla, mut sit mulle välähti, et hetkonen hei, mulla on synttäri - missä on kakku? Jätin sen luun ja kyselin, että missä missä missä?

Aino kun on sellanen aina huolissaan kaikesta oleva, odotteli koko iltapäivän, että joko ne juhlat alkaa. Mut sillä ei ollu vielä helmiä kaulassa kuiteskaan.

Ois kyllä voinu vähän pukeutuu, kun on bileet tulossa! Kynnet siltä leikattiin (niinku multakin), joten on sitä vähän nähty vaivaa.

Nyt mä näin, kun mami teki kakkua meidän illan juhliin. Siinä on kaks paahtoleivän siivuu, väliin tuli maksamakkaraa ja päälle vielä maksista ja nakki jaettuna kahteen osaan. Voiks sitä kaksvuotias aikuinen enempää toivoo? Mummielestä ei voi! Siit vaan ei oo kuvii vielä.

Muuten mä oon tämmönen vähän vakavamielinen nuori mies. Jos en satu just retuuttaan siskoo kaulanahasta pitkin lattiaa, silloin mun huumorintajuni kukkii - Ainon vähemmän. Nyt kun oon jo iso, mamma vois lopettaa sen iankaikkisen kieltämisen. Pitää sitä miehen saada haukkua postinkantajaa ja roskakuskia. Ne hiippailee meidän pihalla kuin kotonaan - sen on loputtava!

Mä valmistaudun kakun syöntiin NYT! Terkkuja ja haleja Solo-siskolle, joka juhlii tykönään.