Aamulla me tempastiin ittemme aika ajoissa autoon ja käytiin kattoos, et mummilla on kaikki hyvin. Olihan siellä, varsinkin kun me käräytettiin Kix-täti ikkunoita pesemästä. Salaikkunanpesijä oli siis iskenyt! 

Jatkettiin matkaa aika pian eikä tultukaan Hähäheikkilään päin, vaan kurvattiin koilliseen (mamma sano, ei me noita ilmansuuntia tunneta vielä niin hyvin). Tultiin yhteen paikkaan, jonka muistin ihan hyvin viime syksystä. Siellä rampattiin sienien perässä. Pienen äksiisin jälkeen saatiin pinkaista metsään ja kyllä me juostiinkin. Mami ei pokkarillaan saanut oikein yhtään hyvää kuvaa, mutta tässä jokunen huono.

Me oltiin niin onskuna Ainon kaa, että oli pakko vähän kähistelläkin siinä toistemme kanssa. Sitten tuli ylläri meille kaikille, ei edes mami tienny, et me tullaan semmoseen paikkaan, jossa on aika iso lampi. Se oli erikoisüberhieno!

Siellä oli laavu, tulentekopaikka, grilli, pöytä ja penkit. Meillä tietty oli HK:n bleut tuhannen kappaleina mamin namipussissa, joten niitä ei ois voinu laittaa tikunnokkaan paistuun eikä ritilällekään. Syötiin sitten palasia kylmänä ja mami mutusti eväitään, joista mekin retken kunniaks saatiin paloja.

Ainukki piti vahtii, ettei mitään pupua suurempaa hyökkää meidän kimppuun. Silläaikaa mä haahuilin pitkin rantaa miehekkäästi ja vastuuntunnottomasti.

Lähdettiin kohti kotia taas, me edellä ja mami kömpi perässä. Hyvin se pärjäs, ei silti.

Tonne me mennään satavarmasti vielä uudestaan sillee, että on rillimakkaraa mukana ja pari klapia repussa. Olihan siellä puita, mut sitä varten, että seuraavillekin jää jotain. Ja metästäkin voi kerätä. Voitais ottaa vaiks se Keppikylän Kino mukaan, se tois puun paikalle, joka riittäis yhteen rillaamiseen.